metsässä

metsänpeitto, kesäilta
ympäröi takkutukkalasta
joka piilossa kuusen alla
vilttiinsä suojautuneena
itseään heijaa

ja tuuli soi

yhtäkkiä
on vain niin hiljaista:
ei ihmisnaurua, ei huutoja
ei tien tasaista hurinaa
jossain kaukana

peikkotyttö, takkutukka
uneen vaipua voisi
keskelle mätästä kosteaa
kesäiltaa tuoksuvaa