31.3.2012

tavaranhakumatkalla

aamupäiväinen kaupunki
täyttyy hitaasti ihmisistä

kadun etten
matkannut tänne polkupyörällä
vaikka sää on
jotakuinkin lämmin

huomenna sataa
ehkä
lunta

se saattoi tosin olla
aikainen aprillipila

metsästän vaaleansinisiä
sukkahousuja pohtiessani
miten Helsingin Sanomat
koettaa meitä huomenna jekuttaa

sukkahousuja ei löydy
kuten ei myöskään
käytettyä lyhyen matikan kutoskurssikirjaa
ihan turha se olisi ollutkin

30.3.2012

liian lähellä

junassa on ruuhkaa
ihmiset tungeksivat vaunuihin
tajuamatta jäävänsä vain jumiin
kuten minä

seison kevättakkien puristuksessa
mahdollisimman pois tieltä

ja ajattelen puhelua isältä paria tuntia aiemmin

hän kertoo että joku
on heilunut aseen kanssa
minulle tutuilla käytävillä

vaikka kaikki ovat turvassa
ja minä kaukana tapahtumista
en osaa sulkea mielestäni

jos minulla olisi ollut
tänä aamuna koe saksan luokassa

kuinka paljon olisin pelännyt
meidän kaikkien puolesta

ei tällaista pitänyt tapahtua enää
ja tällä kertaa
se kävi turhan läheltä

29.3.2012

Keksejä ja Ultra Bra

vakaasti uskon että jokainen ´
tarvitsee sellaisen ystävän
jonka kanssa viettää yökylähetkiä

syödä ballerinakeksejä
soittaa koko illan
Ultra Brata
arvaillen kilpaa kappaleen nimeä

että on hyvä omistaa ystävä
jonka kanssa jakaa omat
ja kavereiden kuulumiset

ja jolla on vähän samanlainen
pikkuveli
sekä hyviä mielipiteitä
vähän kaikesta


Moi Kielo. ♥

28.3.2012

kaukorakkauksia

tänä iltana minä päätän
rakastua sinuun

vain koska olet siinä
edessäni lavalla
ja tarpeeksi kaukainen

muistutat sellaista porotyttöä
punaisessa neulepaidassa
villasukat jalassa

eikä minun tarvitse muuta
kuin lumoutua äänestäsi

kuinka käheästi laulat
kuinka ujosti hymyilet
ja kiität pehmeällä ruotsilla

27.3.2012

lusmu mikä lusmu

onneksi hallitsen lusmuilun jalon taidon
ja osaan sulkea maailman pois
silloin kun se alkaa ärsyttää liikaa

muuten voisi hajota pää
tiskaillessa vieraiden ihmisten astioita
tai kuunnellessa ininää samoista
asioista ilta toisensa jälkeen

välähdys:
minun ei ole pakko välittää

voin majoittautua kirjani kanssa
lattialle
musiikin soidessa
unohtaa kaiken
myös ruotsin kokeen

kahdentoista tunnin kuluttua
se on ohi joka tapauksessa

26.3.2012

tämä tarina on tosi

junassa istuessa ymmärsin viimein:
se mistä laulan
on se mitä tapahtui

hetkeksi sormeni lamaantuvat

nämä ovat kertomuksia
jonkun toisen elämästä

ehkä hieman väritettyjä
mutta lähtökohtaisesti totta


ulkona oli
lunta

kerronko myöhemmin

että lukioaikoina minä olin
hämärä ituhippityttö
rakastin todenmakuisia tarinoita
ja haaveilin mahdollisesta

25.3.2012

päivä pilalla heti aamusta

tiedättekö,
koskaan ei heti aamusta voi sanoa
että päivä on pilalla

vaikka vatsaan sattuu
juusto on loppu
ja ulkona puoli metriä uutta lunta

sillä vuorokaudessa on monta tuntia:
niiden aikana ehtii tuijotella ulos
paikallisliikenteen ikkunasta
ja kehitellä monia ideoita,
jopa toteuttaa muutaman

lumikin sulaa pois
vatsakivuista selviää buranalla

päivän päättyessä keskustelen
tuntemattoman kanssa hyvistä kirjoista
sekä kauniista kaupungeista

päiväni kokonaisuudessaan:
erittäin onnistunut

24.3.2012

rajattomuudesta

tänä iltana koen
suurta halua olla
irrationaalinen

valvoa koko yön lukemassa
kirjaa miehestä
joka puhuu pitkät pätkät pelkkää mielettömyyttä

haluan
hajottaa kaikki
rutiinit

kuten kesäisin kun
käännän unirytmini nurin
ja leikin saamatonta rappiotaitelijaa

juoda suuret määrät kaakaota
järjettömiin kellonaikoihin

unohtaa syömisen ja laihtua
vähän liikaa

lintsata oppitunneilta
matkustaa Joensuuhun
rakasta hullun lailla ja karata
kertomatta kellekään minne

23.3.2012

Kallio

lipuntarkistajien yllättäessä konepajan kohdalla
minä hyppään ulos ja
kävelen linjoille

näen kirkon
sen torni halkoo kahtia epävakaan taivaan
yhdessä ratikkajohtoverkoston kanssa

joku muuttaa pois Kalliosta
porttikongin pieleen on kasattu kirjalaatikoita

nuori mies on istunut rappusille
polttamaan tupakkaa ja näyttämään
huolettomalta

minä näen vastasulaneet
sorapeittoiset kadut

ihmisten kevättakit ja kevyemmät kengät
ruostuneet nimikyltit

sekä oman heijastukseni
kahvilan likaisista ikkunoista


jos aiemmin olin haikea
unohdin sen jo

22.3.2012

draaman kaaresta

luokkakaverin näytelmässädraaman kulku tekee suuren kaaren
jättäen ihmiset katselemaan
sanattomana seinää

ja minä tunnen kasvavaa paniikkia
sillä minun tarinassani
ei kuole kukaan

ainoastaan pettyvät toisiinsa
ja karkaavat kauas


mitä nämä kaikki sanovat
kun se luetaan ääneen

pelkään jonkun vihaavan sitä
mitä minä olen
paperilleni luonut

entäpä jos kukaan ei taputa
tai hymyile kuten muille

vaan kaikki tuijottavat käsikirjoitusta
epäuskoisina

sen tavattoman laimeista hahmoista

21.3.2012

kevätkoomailua

koomapäivinä ei tarvitse
saada paljon aikaan

yksi tai kaksi kohtausta kuunnelmaa
ja etenen mahdollisimman hitaasti
ympäri järven

jotta aurinko ehtisi lämmittää
lumesta läpikastuneet kengät

novellikokoelma ja teetä
huonekaverin onnellinen hymy
kirjoitusten jälkeen

tekee minut iloiseksi

kuuntelen vanhoja kappaleita
sellaisia jotka saavat kaipaamaan
lapsuutta ja kesää

20.3.2012

maniointi

kevytmania on tanssia päättömästi
ympäri huonetta

kaataa ystävä patjalle
ja lopulta nauraa niin
ettei nouseminen onnistu

seinänaapurit valittavat
rakenteiden kaatuvan kohta päälle

me emme jaksa välittää
voi vain kerran kirjoittaa
ensimmäiset yo-esseet



Selvennykseksi - itsehän en vielä kirjoita tänä keväänä mitään, mutta olen vahvasti hengessä mukana ja hysteerinen muidenkin puolesta!

19.3.2012

lopeta

kuinka idiootti voi olla
jos tahallaan yrittää kaivaa esiin
kaikkein kipeimmät kohdat

nostaa mielensä päälle se mitä eniten pelkää
testailla rajoja ja pohtia
missä vaiheessa tällä kertaa napsahtaa

ei enää

antaisit vain menneiden olla

lakkaisin vilkuilemasta niitä onnettomia
jotka siinä yhä jumittavat


minun ei tarvitse
minä en tarvitse mitään

mikä voisi tehdä surulliseksi

18.3.2012

Pidän kiinni hetkestä

katselen usein kauas
haaveillen asioista jotka
ehkä vielä kerran toteutuvat

kerran
kahden vuoden kuluttua
kun saan käteeni paperit ja päähän lakin

kannan kirjani pahvilaatikossa
uuteen asuntoon

matkaan pohjoisemmaksi kuin koskaan ennen


stop, nyt kelaan takaisin
en päästä tätä minuuttia
juoksemaan karkuun

seison auringonpaiste ympärillä
maisemissa jota rakastin jo lapsena

tulevaisuudesta voi
aina haaveilla mutta

ainoastaan nykyisyydessä voi elää

17.3.2012

Herra Ylpön sydän

Herra Ylppö piirtää
päiväkirjani sivulle sydämen

painan sen omaani vasten ja hymyilen

ehkä olet sanoissasi holtiton
ja juot liikaa

kuten Vapaus sanoo: vitun outo jätkä
täysi mysteeri

et suostu kuuntelemaan läpi vanhoja levyjä

ehkä vihaat nostalgiaa
ja rakastat Sodankylää syystä jota en uskalla kysyä


mutta ainakin
laulat vain siitä mitä tapahtui

sen enempää ei tarvita,

sinä teet minusta

hieman
enemmän
onnellisen


(Runon nimi voisi olla myös hölmön fanitytön arkea)

16.3.2012

puolitiessä

minulla on rukouksia tälle maailmalle

toivon lisää sateisia kesäpäiviä
jolloin taivas on harmaudesta raskas

sillä minä olen pieni
mitätön ja halukas eksymään
keskelle peltomaisemia


kaipaan pohjanmaata
sitä että kukaan ei tiedä missä olen

ja ohikulkijat voivat vain arvailla
miksi seison pikajunan peräikkunassa

tuijotan taaksejääviä raiteita
taaksejääviä ihmisiä ja ihmiselämiä


minulla on hiljaisia rukouksia

en tiedä osaanko
elää
paikallani

siirtymättä ajasta paikasta
haavekuvista
toiseen

15.3.2012

sijaistoimintoja

kirjoittajalukiolaiset elementissään:

pelaavat tetristä välttääkseen
juonikulkujen suunnittelun

selaavat silmät ristissä nettisarjakuvaa
unohtavat päivittää runobloginsa


me emme kykene kävelemään
ulos kirjastosta
viemättä puolta proosahyllyä mukana

lukemista on enemmän
kuin aikaa

ja tahtoa jättää näytelmäkäsikset
dramatisoinnit kuunnelmat
ylioppilaskirjoitukset esseet
ja aluetutkielma

odottamaan

tämän elintärkeän tetristurnauksen loppua

14.3.2012

kohina

kello kuusi voin jälleen hengittää
kun ystävät kehuvat
onnistuneensa kirjoituksissa

ja tulevat ajotunnilta ehjänä takaisin

minä kulutin päiväni
haaveillen Inarista

(ei tytöstä vaan kaupungista)

pohtimalla että hiihtäisinkö silloin kouluun


juon teetä ja luen
sydänmerkinnän arvoista kirjaa

kadehdin kuollutta runoilijaa
joka kirjoitti kaikesta huomattavasti
itseäni paremmin

13.3.2012

tänään varikset puhuvat kolttaa

tänään voisin heittäytyä lattialle
lukemaan runoja

ja kieltäytyä koskemasta
satukirjoihin

pääni on niin täynnä saamelaisia
etten hämmästy jos kohta
korvastani ryömii ulos yksi

joka sanoo minulle buorre beaivvi


minä laitan ne kaikki
tanssimaan omien halujeni mukaan

tänään
varikset puhuvat kolttaa
Nuorgamia hallitsee kirjaviisas prinsessa

ja kun kyllästyn leikkimään
hukutan nämä lappalaislapset
surutta Tenojokeen

12.3.2012

pinnan alla

tee jäähtyy kupissa
luen Hurmaavaa joukkoitsemurhaa
ja ajattelen

että tänä yönä en nuku
valvon silmäni särkeviksi
ja unirytmin vinoon



katselen eteenpäin tuntematta paljoakaan
surua tai pettymystä
pitäisikö sitten?
olisiko muka parempi julistaa
että vihaan -



rikkoisin pinnan lusikalla

kun kello lähestyisi kolmea,
ehkä silloin voi nukahtaa

uskossa ja toivossa

että vielä aamulla tee maistuu kitkerältä

enkä tahdo kadota
sen enempää kuin eilen

11.3.2012

sunnuntai

sunnuntai on yksinkertaisuuksia
pyörimistä keskustan ihmisvilinässä
haaveita tulevaisuudesta, ratikkajulisteiden
kuolausta museokaupassa

hymy tuntemattomalle rautatieasemalla
ja hyviä päätöksiä

 bussissa kuorittu mandariini
jalkojen nostaminen vasten ikkunaa

10.3.2012

eräässä asunnossa

tyhjä kirjahylly puhuu minulle:

jotakin tärkeää
tulee pian päätökseensä

minä hengitän pari kertaa
syvään

tunnustan että tulen
kaipaamaan tätä huonetta

ikkunasta avautuvaa näköalaa
kerrostalomuodostelmia
koivua joka on aina ollut paljas


en ole pahoillani
nopeasti kuluneista viikoista

eikä minua pelota
päästää sinua lähtemään

9.3.2012

väärät portaat

katselen huuruisten ikkunoiden lävitse
pohdin mahdatko olla kotonakaan
vai jäänkö istumaan pihan lumihankeen

tietoisena siitä että
on tapahtunut vain sarja erehdyksiä

enkä ole täysin varma
mitä oikein tunnen


jäädessäni pois tutulla asemalla
kävelen vääriin portaisiin

ja kaksi näkee
hämmentyneen ilmeeni

 he katsovat taaksensa, nauravat
suutelevat pitkään toisiaan
sitten nauravat uudestaan

 ja tunnen turtaa suuttumusta
halua purskahtaa itkuun koska
mikä oikeus heillä on

tuntemattomilla ihmisillä
nauraa minulle

vaikka hiukseni ovat takussa
takki roikkuu päällä

enkä hetkeen ole enää varma
kuuluiko minun jatkaa pitkää suoraa
vai kääntyä oikealle

8.3.2012

elämänmakuisia

kolme tuntia on pitkä aika
ja liian nopeasti ohitse

kuin bussi kilometrien sijasta
ohittaisikin tunteja huippunopeudella

ja minä en pysty puhumaan
ystävälleni vieressäni, en
enää odottamaan huomista, ikävä

jonka tekee siedettävämmäksi
Samuli Putron ääni
ja nämä elämänmakuiset laulut

miten en muistanut kuinka paljon rakastan
sitä suorasanaista tarinointia
petoksesta hullaantumisesta kaipaamisesta

tuhansia hyviä ja huonompia muistoja
valuu keväthämärtyvään maisemaan

ne kaikki kietoutuvat

yhteen

kesäpäivät puistossa
hiivin paljain jaloin kotiin kirjastosta

pelko hylätyksi tulemisesta
Töölön syksyiset kalliot
ja rautatieasemalla lausuttu sanaton viesti

ole kiltti, älä ihastu minuun

7.3.2012

älä sammu aurinko

asfaltti ei polta
se on niin kylmää että
käsi jäätyisi sitä koskettaessa

routaantuneita kiviä
ohut jääkuori reunustaa
sieltä täältä jo sulaa maata

lunta on vielä paljon
mutta niin on myös aurinkoa


käännän katseeni lämpöön

vien pois luetut kirjat
pyörittelen mielessäni postin tuomia kortteja

lasken viikkoja kesään
päiviä viikonloppuun

ja voisin nauraa tästä hyvänolon tunteesta

(juuri niin minä teen)


6.3.2012

pöydänalusasukki

on vaikeaa oleskella pöydän alla

mutta ainakin täällä on patteri
joka lämmittää kun muuten
olen jatkuvasti jäässä

näytän varmaan maahiselta
kurkkiessani niska vinossa ylös valoon

luen kirjaa ja
kaipaan musiikkia
peittämään taustahuminan

sekä omat ajatukseni jotka
kiertävät kehää päätyäkseen
aina samaan pisteeseen

paleltaa lisää

5.3.2012

aamuelämistä

tämä on jälleen yksi tavallinen aamu

herään suihkuverhon rapinaan
kohinaan vasten ritilöitä

en keitä vettä sillä
joku nukkuu sohvalla

ja lähden matkaan ilman teetä
tai pipoa

(manaan hieman sitä
kuinka jäädytän korvani)


aamuihini kuuluu nykyään paljon odottelua

omassa huoneessa
lukion muovipenkeillä
käytävän lattialla

jotka täytän yhdentekevillä pätkillä
vihkoon jonka kerran naamion kirjoittamalla
kanteen matematiikka

(vaikka numerot vaihtuivat kolmen aukeaman jälkeen
kirjaimiin)

4.3.2012

Petäjävesi

en pysy pystyissä näillä kengillä
kun kadut ovat umpijäässä
vailla tarttumapitoista hiekkapintaa

eivätkä ajatukseni pysy kasassa
yritän keskittää niitä puheeseen
 mutta olen jo unohtanut mistä kulkea asemalle
ja mikä mäki on vaikein ajaa pyörällä

 vaikka se kaikki on kiehtovaa
- lapsuusmuistot ja silta
josta joku tippui suoraan kivikkoon ja kuoli

neljätuhatta asukasta
tarkoittaa ei yhtään vierasta vastaantulijaa

se tarkoittaa huonoja kulkuyhteyksiä
sisäpiiriytymistä
ja puisia omakotitaloja järven rannalla

paikkaa joka lapsena on kuin haavemaailma
muuttuu nuoruudessa vankilaksi

3.3.2012

Lutakko

karheaa ääntä pää täynnä
minä heilun ja riehun

huomenna en ehkä puhu mutta
tänään laulan
tänään minä kiljun

jalkoihin sattuu
pakko riisua kengät
tuntea kylmä lattia varpaiden alla

minä en kadu mitään
enkä pelkää ihmisten katseita

minulla on musiikki
minulla on Jyväskylän pimenevä ilta

2.3.2012

kirkkaat pinnat

peilipinnat liian kirkkaat

en tahtoisi nähdä itseäni
näin selkeästi

sillä en kuitenkaan
pysy ääriviivoissani vaan hajoan
jokaiseen suuntaan


pyydän
viekää joku minut pois

kohti uusia kaupunkeja
vailla kirkkaita pintoja

peittäkää silmäni, sitokaa käteni
että lakkaisin näkemästä
koskettamasta
solisluitani

(Huomisiltana en pääse ollenkaan koneelle ja ensi viikolla on vähän puutteelliset nettiyhteydet joten päivitystahti voi olla vähän hajanaista!)

1.3.2012

valomäärän lisääntyessä

tämä meri on valejäässä

pelkkää murtunutta sohjoa
aaltoilee vasten lautan keulaa

ehkä me pysyttelemme pinnalla
kirjoitan päiväkirjaani

sillä selvisimme kunnialla läpi talven

ja nyt
kun lumi tuleekin alas vetenä

päivien käydessä pidemmiksi

kapuan saaren korkeimpaan kohtaan
huudan kevättä yli lyijynharmaan veden

se pelottaa minua tavallista vähemmän koska

me olemme kestäneet pakkaset

emme nukahtaneet hankeen
tai murtaneet jalkojamme jäällä

tästä päivästä lähtien
pärjää kevyemmillä askelilla

eikä ole syitä pelätä
että hengittäminen kävisi raskaammaksi