1.3.2012

valomäärän lisääntyessä

tämä meri on valejäässä

pelkkää murtunutta sohjoa
aaltoilee vasten lautan keulaa

ehkä me pysyttelemme pinnalla
kirjoitan päiväkirjaani

sillä selvisimme kunnialla läpi talven

ja nyt
kun lumi tuleekin alas vetenä

päivien käydessä pidemmiksi

kapuan saaren korkeimpaan kohtaan
huudan kevättä yli lyijynharmaan veden

se pelottaa minua tavallista vähemmän koska

me olemme kestäneet pakkaset

emme nukahtaneet hankeen
tai murtaneet jalkojamme jäällä

tästä päivästä lähtien
pärjää kevyemmillä askelilla

eikä ole syitä pelätä
että hengittäminen kävisi raskaammaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti