tämä meri on valejäässä
pelkkää murtunutta sohjoa
aaltoilee vasten lautan keulaa
ehkä me pysyttelemme pinnalla
kirjoitan päiväkirjaani
sillä selvisimme kunnialla läpi talven
ja nyt
kun lumi tuleekin alas vetenä
päivien käydessä pidemmiksi
kapuan saaren korkeimpaan kohtaan
huudan kevättä yli lyijynharmaan veden
se pelottaa minua tavallista vähemmän koska
me olemme kestäneet pakkaset
emme nukahtaneet hankeen
tai murtaneet jalkojamme jäällä
tästä päivästä lähtien
pärjää kevyemmillä askelilla
eikä ole syitä pelätä
että hengittäminen kävisi raskaammaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti