30.9.2012

toiveita

enemmän kuin mitään ikinä
toivoisin vain pysyväni
turvassa vakaalla maalla

tahdon jalat jotka kantavat
kivikoilla ja rantateillä
läpi hämärien klubikeikkojen
ja aurinkoisten kevätpäivien

tahdon mielen joka on avoin
valoisa ja täynnä toivoa
nykyisyyden, tulevaisuuden
johon ei pelota katsella

haluan sormet joita ei palella
juoda liian makeaa kaakaota

29.9.2012

teetä ja CMX:ää

spontaani suunnitelmamuutos
ei sittenkään omaan huoneeseen nukkumaan
vaan puolitutun kämpille
sateisella Tampereella

istuskelen lattioilla
tai jumitan sikin sokin sängyllä
kerron muistoja ja mielipiteitä
A.W.Yrjänästä

ja nauran jutuille jotka
ovat niin tyhmiä että vain väsyneet nauravat

älä nyt sentään menehdy

hitot saksan kokeesta
hitot ohimenevistä pyykkivuoroista

on hauskaa viettää iltaa eri tavoin
kuin alun perin suunnitteli

28.9.2012

varsin huono idea

on aavemaista
muistaa istuvansa vanhan sairaalan huoneistossa
kello käy keskiyötä enkä
tahtoisi tällä hetkellä uskoa aaveisiin

tai kuolleista herääviin
eläviin nukkeihin
katoaviin peukalokyytiläisiin

ajatella entisiä potilaita
lepraan menehtyneitä, haudattuja
keltaisen autiotalon rikottuja ikkunoita
uhkaavaa siluettia aivan
pihan toisella puolella

hätkähdellä jokaista narahdusta
aukoa ovia varoen,
hiipiä villasukat jalassa
tavallista pelokkaammin

eihän vielä ole pyhäinpäiväkään,
eikä syytä sille miksi
sielut päättäisivät nousta ylös juuri
tänä yönä

kun kaikessa harkitsemattomuudessa
katsoin filmipätkiä Stephen Kingin novelleista

27.9.2012

puhdistus

tuntuu vaikealta kiskoutua takaisin,

ulkona käy tuuli
ja sade
rautateiden kirskuvat äänet

onnelliset ihmiset lähtevät, jättävät
minut tälle synkälle asemalle

kaupunki on pieni mutta
ylhäältä katsottuna se näyttää kauniilta

en saa mielestäni
kuvia valkokankaalla

vaivun uneen ääniä päässäni

tuuli, sade ja huutoja

pelkään verta,
rakastan tulennuolemia autiokaupunkeja

26.9.2012

riemu

toisinaan on ihanaa
ympärillä hälinää ja naurua

olen hyväntuulinen
välitön
voisin kai hölmöillä jos joku muu
tekisi niin ensin

oi, kohta ei enää kellään
ole taakkanaan yo-kokeita
sitten voimme taas valvoa!

lukittua kotiluokkaan
kirjoittamaan tarinoita koko yöksi

heräillä toistemme huoneista
jos ehdimme nukahtaa
ennen auringonnousua

25.9.2012

syysharhailu

olin melkein unohtanut
mitä on kävellä syksyssä

metsäpolku
kuolleiden lehtien peittämä
taivas on harmaa, tihuttaa

kuulen kurkiaurat puiden lomasta
liikenteen etäisen huminan
sekoittuneena tuuleen

on niin kumman hiljaista
lahden vastarannalta kohoaa kaupunki
jonka varjoa pakoilen
puiden lomassa

kuin kymmenenvuotiaana
vain mielikuvituspersoona puuttuu
olen vaihtanut sen
luonnosvihkoon takintaskussa

24.9.2012

kotona taas

joskus kyseenalaistan toimintani:
mitä teen täällä missä olen
väistämättä  itsekseni

kun muut lukevat vielä kokeisiin
tai juhlivat omiaan jossain

miksen ota bussia, junaa
omenapuiden katveeseen
siihen eloisaan sisäoppilaitokseen
josta joudun pian lähtemään?

mutta kävellessäni katuja
katsellessani ihmisiä
raitiovaunun ikkunoista tiedän
että joskus tarvitsen tätä

pölyä, sadetta ja hukkumista väkijoukkoon

tänään eivät väistöliikkeet jalkakäytävällä ahdista,
ruuhka-aika tuntuu kotoisalta

poikkean kauppoihin,
valitsen kortteja, näperrän kirjoja,
välimatkat kutistuvat täällä

kymmenen kilometriä
kotoa keskustaan on rutiini

toisaalta
kolme kilometriä on rajapyykki
jonka jälkeen ei ole enää mitään

23.9.2012

jättää kaikki ja lähteä

oi niitä joilla on taito lähteä
ja rohkeutta olla välittämättä
vaikkei osaa kieltä, ei tiedä tapoja
eivät voi kannella mukaan
juna-aikatauluja

jos saisin lähteä niin minne?
ehkä Norjan kautta kohti maailmaa
jota en tunne kuin karttakuvissa

kurkottaisin Euroopan eteläisimmille rajoille
ja - jos suinkaan uskaltaisin -
niiden ylitse,
Välimeren taakse

ajatus nousee päähän

jos joku pystyy
kyllä minäkin!

en huoli eximioista tai magnasta,
opettelen saksaa kommunikoidakseni
Alppimaissa

entä sitten jos en tavoita
sen suloisen tytön katsetta

voisin tutustua liutaan uusia
valehdella vaikka elämäni
jos se vanha ei tunnu enää omalta

entä sitten jos en pääse yliopistoon
toisella kerralla,
ainahan voi paeta Pietariin ja tajuta
haluavansa olla tulevaisuudessa
bussirahastaja

aloitin pienestä
aloitin ajamalla julkisilla
ympäri Helsinkiä,

valloitin Suomen kartalla ja kesäisillä seikkailuilla
pohjoiseen ja itärajalle

seuraavaksi Inariin
ehkä joskus vielä
maailmalle

22.9.2012

hyödyllisesti kulutettu päivä

mitä kuuluisi tehdä
että lakkaisi väsyttämästä?

sytyttää kirkkaammat valot
heittää kasvoille kylmää vettä
ja hengittää alkuillan viileyttä
parvekkeella josta nyt näkee kadulle

viereinen piha
on revitty matalaksi

päähäni sattuu
mutta hymyilyttää

en malttaisi lopettaa
lukemista kun olen niin kauan odottanut
saavani tarttua taas kirjoihin
joita ei sanele opiskelupakko

kirjanmerkki
on kateissa,

jos se ei löydy niin
ei asia ole maailmanloppu
mutta surettaa silti
käytettyäni samaa jo vuosia

21.9.2012

taikavaloja

syksy laskeutuu pimeäsi
kaupunki syttyy tuleen
vastalauseena kaamokselle;
vastalauseena valopaolle

maailma laajenee,
juon kaakaota ja veri
pakenee sormenpäihin

ihmismassat ovat pysähtyneitä
eikä koskaan tunnu näin
rauhalliselta

lasten levottomat liikkeet,
pieni tyttö kavahtaa ruohikosta
nousevaa savua

näkisin samoin silmin
uskoisin yliluonnollisen läsnäoloon

väriskaalat valkeasta kobolttiin

taikavalotanssijoita

20.9.2012

avaruudessa ei voi hengittää

allani on avaruus
hämmennän sormilla tähtisumua
heittelen pintakerroksia
sekaisin toistensa kanssa

enkä näe mitä syvällä tapahtuu
mutta voin kuvitella
sen sata ihmiselämää

jossakin
toisessa
todellisuudessa


haluan kirjoittaa rakastamisesta
joka on niin älyttömän suurta
ja järjetöntä

sellaisesta joka päättyy hyvin
tai siihen että kaikkia sattuu


haluan keskustella järvien kanssa
vielä monena syksynä

monena keväänä
hypätä veteen laiturilta
vaikka pelkään pohjamudissa
piileviä kaloja


älkää viekö minua pois rannasta,
olen rakentanut talon sinne
missä saan uittaa jalkojani

niin että varpaita paleltaa

19.9.2012

kääntöpuoli

minussa on se
toinen puoli

tahtoisi huutaa totuuksia

jos kestäisi seuraukset
loukkaantuneet katseet ja
syvän hiljaisuuden

sähköistyvän ilmapiirin

katson itseäni
ajattelen olevani paha

nauran asioille
jotka kerran olivat suuria kipukohtia

asioille
joille ei saisi nauraa,
joista ei kuuluisi laskea leikkiä

asioita joita

ei vain sanota

teen silti niin
piittaamatta seurauksista

maalailen ihmisistä kuvia
joita myöhemmin voi olla
vaikea rikkoa


minussa asuu  
ihmisluontainen pahansuopuus

tahto nauraa muiden heikkouksille,
näyttääkseni itse paremmalta

anteeksi siitä,
anteeksi

18.9.2012

pitkospuupolku

kerran minä päätin
rakastaa maailmaani vaikka
sitten aivan yksikseni

vaikka kukaan ei tuntisi tarvetta
levittää kanssani käsiä pitkospuilla

silloinkin
taisi olla syksy ja järvi


joskus toivoisin olevani yhä lapsi
en tahtoisi vielä
ymmärtää näin paljoa

sietämätöntä kasvaa

nähdä logiikan heikkous
vanhoissa suosikkielokuvissa

(tai makoilla lattialla
yokoepaniikissa)


onneksi tulee uusia hetkiä,

uusia rakkauksia

lisää kauniita syksyjä niiden raskaiden tilalle,

ei ehkä uutta lapsuutta
tai samaa luottamusta
viattomuutta

mutta
jotain mihin tarttua

ehkä

17.9.2012

pohjanoteeraus

ei, en tahdo kertoa
siitä että itkin maantieteen tunnilla

alkaa olla jo liian hajottavaa
vajota näin alas

16.9.2012

oppi on mennyt perille

viisi päivää, viisi päivää
aikaa heittää järkensä

vihaan tätä tunnetta;
en jaksa näyttää tarpeeksi ihmiseltä
paetakseni kaduille

mutten jaksa näitä neljää seinää
yhtäkään yo-vihkoa
kolmoskurssin toivottomia
tulevaisuuskuvia

anteeksi etten aina jaksa
sammuttaa valoja huoneesta
ja anteeksi etten voi tehdä enempää
sademetsien puolesta

anteeksi etten muista oikeaa prepositiota
ymmärrä jokaista lukemaani virkettä
tai muodosta täydellistä
passiivirakennetta


jos ensi viikolla saan eteeni kokeita
joista en ymmärrä sanaakaan
itken ensin kolme tuntia
ja salista lähdettyäni hajotan paikkoja

jumalauta, YTL,
pohdin jo suomen sivulauserakenteita!

käännän mielessäni ruotsiksi
kaikkien laulujen sanat

enkä voi tehdä enää yhtään mitään ajattelematta
sen maantieteellistä
merkitystä

15.9.2012

Orivesiviikonloppu

keskiarvoisesti olisin tänään
Helsingin tulvivilla kaduilla
mutten ole

nukun yksi kahden hengen huoneessa
sen seinillä
kummallisia varjoja

ja jos satoikin
en tiedä

suljin verhot, laitoin ovet kiinni
etten kuulisi ulkopuolisia ääniä

että lukisin koko päivän
kuin heikkopäinen
ruotsia, maantiedettä
viimeistä viikonloppua –


täällä kun ajaa pyörällä
ei tarvitse pelätä allekävelijöitä
voin viilettää rauhassa alamäessä
törmäilemättä
japanilaisturisteihin

hiljaisuus
ihmisvaje

täällä ei ole pakko
kommunikoida jos ei huvita

kun puhelinkin on äänettömällä
työpöydän laatikossa

14.9.2012

vapaudesta ja vastuusta

kai tätä voisi kutsua vapautumiseksi;

että yritän pestä käteni
luonnonvarojen kuluttamisesta

tehotuotannosta ja yksityisautoilusta

koska minulla on
vapaus valita -

mahdollisuus nousta linja-autoon

koska minulla on lukutaito
ja turvallinen kotikaupunki

enkä joudu päivästä toiseen miettimään
kuinka tänään pelastan itseni

kun maailmanloppu tulee,
aurinko lakkaa toimimasta tai
kivi antaa periksi liian painon alla

haluan kyetä katsomaan itseäni silmiin:

ainakin minä yritin,
ainakin tein parhaani

maailma on niin kaunis

haluan olla
sille tarpeeksi

13.9.2012

saksan kieliopista


oi saksan kielioppi,
petit minut kurjasti tylsällä passiivillasi

kuinka pelkään oppivani inhoamaan keväällä
akkusatiiveja, datiivia
sekä kaksoisinfinitiivin perimmäistä ideaa

ja voi rakkaat saksalaiset
onko pakko keksiä niin monta
samankaltaista verbiä

eihän näitä opi hullukaan
erottelemaan
toisistaan

toisinaan heitän kirjat seinään ja huudan:

pitäkää passiivinne!

pitäkää partisiippinne
ja konjunktiivin perfekti!

enhän edes tahtoisi oppia kieltä
jossa isolla kirjoitetaan muutakin
kuin erisnimet
tai virkkeen alkusanat

-

hetken päästä
poimin kirjat lattialla

jokin tässä on silti niin mielenkiintoista

12.9.2012

absolutistit on niin tylsiä

en välitä katsella maailmaa
lasittunein silmin
tai suodattaa tunteita alkoholin läpi

jos se tekee minusta tylsän niin tehköön

sillä minulla on hauskaa
olen onnellisempi kuin ikinä

onnellinen vain kun saan lukea
kävellä ulkona
puhua vierailla kielillä
tanssia keikoilla

polkea niin lujaa kuin jalat kantavat
puristaa kädestä ystävää
maata lattialla kirjoittamassa päiväkirjaa

laittaa vegaaniruokaa
päiväunikoomailla
haaveita hienosta tulevaisuudessa
jossa minua ei edelleenkään kiinnosta
mitä muut oikein ajattelevat

parhaissa juhlissa
tarjotaan teetä ja keskusteluja

11.9.2012

löytöretkeilyä

välissä veden ja ratakiskojen
tämä soramonttu on ovelasti piilossa

istun kivikossa
seurana pienet hämähäkit
vilistävät koloihin pakoon viileyttä

löysin tänne
liian myöhään;

kohta on talvi eivätkä
renkaat kuljeta lumella

ja kevään alkaessa olen
kaukana täältä

olisi pitänyt olla pyörä
heti alusta asti

kuinka monta hetkeä olisin voinut viettää
kuunnellen ohikiitävää junaa
liottaa sormenpäitä vedenpinnassa

10.9.2012

varokaa katolta putoavia abeja

nyt olisi aika
syödä paniikissa kynnet lyhyiksi
lukea koko sanakirja kannesta kanteen
ja hypätä alas kattotasanteelta

no,
totuus on se ettei edes pelota
ehkä kahdentoista tunnin kuluttua
jalat viimein tärisevät allani
kielistudiossa

jos vain saisin nimeni
oikeaan reunaan
mustaisin oikeat pallukat kokelasnumerossa

enkä kirjoittaisi kieleksi tällä kertaa
metsänenetsi, pitkä oppimäärä

ja jos YTL on armollinen,
kaiken pitäisi sujua
ehkä ihan hyvin

9.9.2012

säälittävä syksy


sinun olisi kuulunut tanssittaa minua
tulla vastaan rautatieasemalle
kuunnella kuinka puhelimessa selitän
pelkääväni lautakuntaa

nyt en voi edes soittaa sinulle
kysyäkseni mitä kuuluu


totta kai se tuntuu pahalta

mutta silti
niin järjettömän turha itkeä
silmiä päästään linja-auton takaosassa

tai kirjoittaa aiheesta runoja

8.9.2012

rajaton kaupunki

nyt kun ovat poistuneet
iän ja pelkojen piirtämät
rajalinjat
kaupunki näyttää avoimelta

lauantai on suuria mahdollisuuksia

uskallanko astua sisään
uskallanko kävellä kaksi senttiä korkeammalla

ehkä kaikki alkoi
kun leikkasin tukkani
tai tajusin olevani väsynyt
väistämään jatkuvasti katseita

tänä iltana voisin haastaa itseni;
uskallanko hymyillä vastaantulijoille?

7.9.2012

bussissa nukkumisen tärkeydestä

joskus ei tarvitse kuin hetken unta
sateen taustaääniä
moottorin tasaista hyrinää

sumeita ajatuksia
lyriikoita joita ei tarvitse tulkita
kieltä jota ei tarvitse päässään
käännellä toiseksi

kaikki tuntuu paremmalta
ajattelen aikaa kahden viikon päähän,

kaikki tuntuu helpommalta
kun ei tarvitse nostaa katsetta
mihinkään suuntaan

6.9.2012

eräs arki-ilta


joskus on hyvä jäädä
silloin kun voisi vain olla matkalla

jäädä näkemään puiden keltaisuus
aistimaan viilennyt ilma
painaa kätensä veden pintakalvolle

syntyy rauhallisia iltoja
toinen soittaa viulua
minä juoksutan sormiani pitkin
sanakirjan ohuen ohuita lehtisiä

ei ole kirjoituksia
ei ole koulua

vain me kaksi jotka asumme
tässä sekaisessa huoneessa

5.9.2012

kahdeksantoista

miksi maailmassa on paljon pahaa
ja olo silti niin jees?

se ei aukene minulle
eikä mikään muukaan
tänään auennut

olisiko sitten ollut
tarkoitus

tiedän vain
että olen yhtä tyhmä kuin eilen
tai kaksi vuotta sitten

jolloin valvoin kaikki yöt kolmeen
itkeäkseni väsymystä aamulla
jolloin en käyttänyt takkia
ihan vain koska ei huvita

jotain kehitystä sentään
muutosta ehkä parempaan

vaikka välillä istun itkemässä
niitä samoja vanhoja asioita
joiden yli vain täytyy päästä

uudestaan
uudestaan

jos jokin on varmaa niin se
että kaikki on niin saatanan epävarmaa

täynnä yllätyksiä
kohtaamisia jotka muuttavat
elämänkulkua

käsistä lipuneita tilaisuuksia
joiden perään on kai turha kaivata
tuleehan noita uusia

4.9.2012

syysihastuksia

pöydällä on lehtiä lasipullossa
pitkästä aikaa tunnen
hetkellistä mustasukkaisuutta

onpa hassua,
sinulla oli tytön hiukset käsissä
sen, jolle olisin halunnut jutella


sitten kerrot kuinka sanoit
että minut hänen pitäisi tavata

kuinka onnelliseksi voikaan tulla

kuinka hölmöksi voi itsensä tuntea


ulkona on tänään kaunista
jos ei tarvitsisi lukea
ehtisin tutkia maailmaani
kunnolla

3.9.2012

ajasta, paikasta toiseen

olisipa nimeni Solveig
ja kotini toisessa ajassa

mielellään
oravannahkayhteiskunnassa

liian vanha prinsessaleikeille
enkä sellainen tahtoisi olla;
 heillähän on velvollisuutensa
joita juuri koetan paeta

mutta tahtoisin metsään
kiven alle
tai puun juurakkoon

hakea vettä lähteestä
lämmittää sormia avotulen yllä

2.9.2012

encore, herra Cohen!

rautaportaiden alle musiikki,
kurkin sinisävyiselle lavalle
yleisöön

vanha mies mustassa hatussa
ja ystäväni joka rakastaa häntä
istuu tuolla jossain

eihän tässä mitään voi –
hymy hiipii huulille

en osaa sanoja
nimetä kappaleita

taputan muiden mukana vain siksi
että tuo mies tekee jotain uskomatonta:

onnelliseksi

soittakoon vaikka kymmenen encorea

1.9.2012

ja må hon leva

tänään ei mikään mene väärin
yksikään lasi ei hajoa
kahvi ei pala pohjaan tai vesi kiehu
liedelle

sukulaiset saapuvat ajallaan
eikä kukaan eksy
tai aja autoa väärälle paikalle

jaksan nauraa,
äitikin hymyilee
vaikka vihaa järjestää juhlia

keskustelu ei takkua
ei kiusallisia hiljaisuuksia
vaikeita hetkiä
kaikki tuntevat jo toisensa

olen helpottunut
hyväntuulinen

halauksia, kukkia,
kaulakoru, uusia teemukeja
kerrattuja lapsuusmuistoja
ruotsinkielinen onnittelulaulu

mikä parasta
ei tylsiä maljapuheita