enemmän kuin mitään ikinä
toivoisin vain pysyväni
turvassa vakaalla maalla
tahdon jalat jotka kantavat
kivikoilla ja rantateillä
läpi hämärien klubikeikkojen
ja aurinkoisten kevätpäivien
tahdon mielen joka on avoin
valoisa ja täynnä toivoa
nykyisyyden, tulevaisuuden
johon ei pelota katsella
haluan sormet joita ei palella
juoda liian makeaa kaakaota
30.9.2012
29.9.2012
teetä ja CMX:ää
spontaani suunnitelmamuutos
ei sittenkään omaan huoneeseen nukkumaan
vaan puolitutun kämpille
sateisella Tampereella
istuskelen lattioilla
tai jumitan sikin sokin sängyllä
kerron muistoja ja mielipiteitä
A.W.Yrjänästä
ja nauran jutuille jotka
ovat niin tyhmiä että vain väsyneet nauravat
älä nyt sentään menehdy
hitot saksan kokeesta
hitot ohimenevistä pyykkivuoroista
on hauskaa viettää iltaa eri tavoin
kuin alun perin suunnitteli
ei sittenkään omaan huoneeseen nukkumaan
vaan puolitutun kämpille
sateisella Tampereella
istuskelen lattioilla
tai jumitan sikin sokin sängyllä
kerron muistoja ja mielipiteitä
A.W.Yrjänästä
ja nauran jutuille jotka
ovat niin tyhmiä että vain väsyneet nauravat
älä nyt sentään menehdy
hitot saksan kokeesta
hitot ohimenevistä pyykkivuoroista
on hauskaa viettää iltaa eri tavoin
kuin alun perin suunnitteli
28.9.2012
varsin huono idea
on aavemaista
muistaa istuvansa vanhan sairaalan huoneistossa
kello käy keskiyötä enkä
tahtoisi tällä hetkellä uskoa aaveisiin
tai kuolleista herääviin
eläviin nukkeihin
katoaviin peukalokyytiläisiin
ajatella entisiä potilaita
lepraan menehtyneitä, haudattuja
keltaisen autiotalon rikottuja ikkunoita
uhkaavaa siluettia aivan
pihan toisella puolella
hätkähdellä jokaista narahdusta
aukoa ovia varoen,
hiipiä villasukat jalassa
tavallista pelokkaammin
eihän vielä ole pyhäinpäiväkään,
eikä syytä sille miksi
sielut päättäisivät nousta ylös juuri
tänä yönä
kun kaikessa harkitsemattomuudessa
katsoin filmipätkiä Stephen Kingin novelleista
muistaa istuvansa vanhan sairaalan huoneistossa
kello käy keskiyötä enkä
tahtoisi tällä hetkellä uskoa aaveisiin
tai kuolleista herääviin
eläviin nukkeihin
katoaviin peukalokyytiläisiin
ajatella entisiä potilaita
lepraan menehtyneitä, haudattuja
keltaisen autiotalon rikottuja ikkunoita
uhkaavaa siluettia aivan
pihan toisella puolella
hätkähdellä jokaista narahdusta
aukoa ovia varoen,
hiipiä villasukat jalassa
tavallista pelokkaammin
eihän vielä ole pyhäinpäiväkään,
eikä syytä sille miksi
sielut päättäisivät nousta ylös juuri
tänä yönä
kun kaikessa harkitsemattomuudessa
katsoin filmipätkiä Stephen Kingin novelleista
27.9.2012
puhdistus
tuntuu vaikealta kiskoutua takaisin,
ulkona käy tuuli
ja sade
rautateiden kirskuvat äänet
onnelliset ihmiset lähtevät, jättävät
minut tälle synkälle asemalle
kaupunki on pieni mutta
ylhäältä katsottuna se näyttää kauniilta
en saa mielestäni
kuvia valkokankaalla
vaivun uneen ääniä päässäni
tuuli, sade ja huutoja
pelkään verta,
rakastan tulennuolemia autiokaupunkeja
ulkona käy tuuli
ja sade
rautateiden kirskuvat äänet
onnelliset ihmiset lähtevät, jättävät
minut tälle synkälle asemalle
kaupunki on pieni mutta
ylhäältä katsottuna se näyttää kauniilta
en saa mielestäni
kuvia valkokankaalla
vaivun uneen ääniä päässäni
tuuli, sade ja huutoja
pelkään verta,
rakastan tulennuolemia autiokaupunkeja
26.9.2012
riemu
toisinaan on ihanaa
ympärillä hälinää ja naurua
olen hyväntuulinen
välitön
voisin kai hölmöillä jos joku muu
tekisi niin ensin
oi, kohta ei enää kellään
ole taakkanaan yo-kokeita
sitten voimme taas valvoa!
lukittua kotiluokkaan
kirjoittamaan tarinoita koko yöksi
heräillä toistemme huoneista
jos ehdimme nukahtaa
ennen auringonnousua
ympärillä hälinää ja naurua
olen hyväntuulinen
välitön
voisin kai hölmöillä jos joku muu
tekisi niin ensin
oi, kohta ei enää kellään
ole taakkanaan yo-kokeita
sitten voimme taas valvoa!
lukittua kotiluokkaan
kirjoittamaan tarinoita koko yöksi
heräillä toistemme huoneista
jos ehdimme nukahtaa
ennen auringonnousua
25.9.2012
syysharhailu
olin melkein unohtanut
mitä on kävellä syksyssä
metsäpolku
kuolleiden lehtien peittämä
taivas on harmaa, tihuttaa
kuulen kurkiaurat puiden lomasta
liikenteen etäisen huminan
sekoittuneena tuuleen
on niin kumman hiljaista
lahden vastarannalta kohoaa kaupunki
jonka varjoa pakoilen
puiden lomassa
kuin kymmenenvuotiaana
vain mielikuvituspersoona puuttuu
olen vaihtanut sen
luonnosvihkoon takintaskussa
mitä on kävellä syksyssä
metsäpolku
kuolleiden lehtien peittämä
taivas on harmaa, tihuttaa
kuulen kurkiaurat puiden lomasta
liikenteen etäisen huminan
sekoittuneena tuuleen
on niin kumman hiljaista
lahden vastarannalta kohoaa kaupunki
jonka varjoa pakoilen
puiden lomassa
kuin kymmenenvuotiaana
vain mielikuvituspersoona puuttuu
olen vaihtanut sen
luonnosvihkoon takintaskussa
24.9.2012
kotona taas
joskus kyseenalaistan toimintani:
mitä teen täällä missä olen
väistämättä itsekseni
kun muut lukevat vielä kokeisiin
tai juhlivat omiaan jossain
miksen ota bussia, junaa
omenapuiden katveeseen
siihen eloisaan sisäoppilaitokseen
josta joudun pian lähtemään?
mutta kävellessäni katuja
katsellessani ihmisiä
raitiovaunun ikkunoista tiedän
että joskus tarvitsen tätä
pölyä, sadetta ja hukkumista väkijoukkoon
tänään eivät väistöliikkeet jalkakäytävällä ahdista,
ruuhka-aika tuntuu kotoisalta
poikkean kauppoihin,
valitsen kortteja, näperrän kirjoja,
välimatkat kutistuvat täällä
kymmenen kilometriä
kotoa keskustaan on rutiini
toisaalta
kolme kilometriä on rajapyykki
jonka jälkeen ei ole enää mitään
mitä teen täällä missä olen
väistämättä itsekseni
kun muut lukevat vielä kokeisiin
tai juhlivat omiaan jossain
miksen ota bussia, junaa
omenapuiden katveeseen
siihen eloisaan sisäoppilaitokseen
josta joudun pian lähtemään?
mutta kävellessäni katuja
katsellessani ihmisiä
raitiovaunun ikkunoista tiedän
että joskus tarvitsen tätä
pölyä, sadetta ja hukkumista väkijoukkoon
tänään eivät väistöliikkeet jalkakäytävällä ahdista,
ruuhka-aika tuntuu kotoisalta
poikkean kauppoihin,
valitsen kortteja, näperrän kirjoja,
välimatkat kutistuvat täällä
kymmenen kilometriä
kotoa keskustaan on rutiini
toisaalta
kolme kilometriä on rajapyykki
jonka jälkeen ei ole enää mitään
23.9.2012
jättää kaikki ja lähteä
oi niitä joilla on taito lähteä
ja rohkeutta olla välittämättä
vaikkei osaa kieltä, ei tiedä tapoja
eivät voi kannella mukaan
juna-aikatauluja
jos saisin lähteä niin minne?
ehkä Norjan kautta kohti maailmaa
jota en tunne kuin karttakuvissa
kurkottaisin Euroopan eteläisimmille rajoille
ja - jos suinkaan uskaltaisin -
niiden ylitse,
Välimeren taakse
ajatus nousee päähän
jos joku pystyy
kyllä minäkin!
en huoli eximioista tai magnasta,
opettelen saksaa kommunikoidakseni
Alppimaissa
entä sitten jos en tavoita
sen suloisen tytön katsetta
voisin tutustua liutaan uusia
valehdella vaikka elämäni
jos se vanha ei tunnu enää omalta
entä sitten jos en pääse yliopistoon
toisella kerralla,
ainahan voi paeta Pietariin ja tajuta
haluavansa olla tulevaisuudessa
bussirahastaja
aloitin pienestä
aloitin ajamalla julkisilla
ympäri Helsinkiä,
valloitin Suomen kartalla ja kesäisillä seikkailuilla
pohjoiseen ja itärajalle
seuraavaksi Inariin
ehkä joskus vielä
maailmalle
ja rohkeutta olla välittämättä
vaikkei osaa kieltä, ei tiedä tapoja
eivät voi kannella mukaan
juna-aikatauluja
jos saisin lähteä niin minne?
ehkä Norjan kautta kohti maailmaa
jota en tunne kuin karttakuvissa
kurkottaisin Euroopan eteläisimmille rajoille
ja - jos suinkaan uskaltaisin -
niiden ylitse,
Välimeren taakse
ajatus nousee päähän
jos joku pystyy
kyllä minäkin!
en huoli eximioista tai magnasta,
opettelen saksaa kommunikoidakseni
Alppimaissa
entä sitten jos en tavoita
sen suloisen tytön katsetta
voisin tutustua liutaan uusia
valehdella vaikka elämäni
jos se vanha ei tunnu enää omalta
entä sitten jos en pääse yliopistoon
toisella kerralla,
ainahan voi paeta Pietariin ja tajuta
haluavansa olla tulevaisuudessa
bussirahastaja
aloitin pienestä
aloitin ajamalla julkisilla
ympäri Helsinkiä,
valloitin Suomen kartalla ja kesäisillä seikkailuilla
pohjoiseen ja itärajalle
seuraavaksi Inariin
ehkä joskus vielä
maailmalle
22.9.2012
hyödyllisesti kulutettu päivä
mitä kuuluisi tehdä
että lakkaisi väsyttämästä?
sytyttää kirkkaammat valot
heittää kasvoille kylmää vettä
ja hengittää alkuillan viileyttä
parvekkeella josta nyt näkee kadulle
viereinen piha
on revitty matalaksi
päähäni sattuu
mutta hymyilyttää
en malttaisi lopettaa
lukemista kun olen niin kauan odottanut
saavani tarttua taas kirjoihin
joita ei sanele opiskelupakko
kirjanmerkki
on kateissa,
jos se ei löydy niin
ei asia ole maailmanloppu
mutta surettaa silti
käytettyäni samaa jo vuosia
että lakkaisi väsyttämästä?
sytyttää kirkkaammat valot
heittää kasvoille kylmää vettä
ja hengittää alkuillan viileyttä
parvekkeella josta nyt näkee kadulle
viereinen piha
on revitty matalaksi
päähäni sattuu
mutta hymyilyttää
en malttaisi lopettaa
lukemista kun olen niin kauan odottanut
saavani tarttua taas kirjoihin
joita ei sanele opiskelupakko
kirjanmerkki
on kateissa,
jos se ei löydy niin
ei asia ole maailmanloppu
mutta surettaa silti
käytettyäni samaa jo vuosia
21.9.2012
taikavaloja
syksy laskeutuu pimeäsi
kaupunki syttyy tuleen
vastalauseena kaamokselle;
vastalauseena valopaolle
maailma laajenee,
juon kaakaota ja veri
pakenee sormenpäihin
ihmismassat ovat pysähtyneitä
eikä koskaan tunnu näin
rauhalliselta
lasten levottomat liikkeet,
pieni tyttö kavahtaa ruohikosta
nousevaa savua
näkisin samoin silmin
uskoisin yliluonnollisen läsnäoloon
väriskaalat valkeasta kobolttiin
taikavalotanssijoita
kaupunki syttyy tuleen
vastalauseena kaamokselle;
vastalauseena valopaolle
maailma laajenee,
juon kaakaota ja veri
pakenee sormenpäihin
ihmismassat ovat pysähtyneitä
eikä koskaan tunnu näin
rauhalliselta
lasten levottomat liikkeet,
pieni tyttö kavahtaa ruohikosta
nousevaa savua
näkisin samoin silmin
uskoisin yliluonnollisen läsnäoloon
väriskaalat valkeasta kobolttiin
taikavalotanssijoita
20.9.2012
avaruudessa ei voi hengittää
allani on avaruus
hämmennän sormilla tähtisumua
heittelen pintakerroksia
sekaisin toistensa kanssa
enkä näe mitä syvällä tapahtuu
mutta voin kuvitella
sen sata ihmiselämää
jossakin
toisessa
todellisuudessa
haluan kirjoittaa rakastamisesta
joka on niin älyttömän suurta
ja järjetöntä
sellaisesta joka päättyy hyvin
tai siihen että kaikkia sattuu
haluan keskustella järvien kanssa
vielä monena syksynä
monena keväänä
hypätä veteen laiturilta
vaikka pelkään pohjamudissa
piileviä kaloja
älkää viekö minua pois rannasta,
olen rakentanut talon sinne
missä saan uittaa jalkojani
niin että varpaita paleltaa
hämmennän sormilla tähtisumua
heittelen pintakerroksia
sekaisin toistensa kanssa
enkä näe mitä syvällä tapahtuu
mutta voin kuvitella
sen sata ihmiselämää
jossakin
toisessa
todellisuudessa
haluan kirjoittaa rakastamisesta
joka on niin älyttömän suurta
ja järjetöntä
sellaisesta joka päättyy hyvin
tai siihen että kaikkia sattuu
haluan keskustella järvien kanssa
vielä monena syksynä
monena keväänä
hypätä veteen laiturilta
vaikka pelkään pohjamudissa
piileviä kaloja
älkää viekö minua pois rannasta,
olen rakentanut talon sinne
missä saan uittaa jalkojani
niin että varpaita paleltaa
19.9.2012
kääntöpuoli
minussa on se
toinen puoli
tahtoisi huutaa totuuksia
jos kestäisi seuraukset
loukkaantuneet katseet ja
syvän hiljaisuuden
sähköistyvän ilmapiirin
katson itseäni
ajattelen olevani paha
nauran asioille
jotka kerran olivat suuria kipukohtia
asioille
joille ei saisi nauraa,
joista ei kuuluisi laskea leikkiä
asioita joita
ei vain sanota
teen silti niin
piittaamatta seurauksista
maalailen ihmisistä kuvia
joita myöhemmin voi olla
vaikea rikkoa
minussa asuu
ihmisluontainen pahansuopuus
tahto nauraa muiden heikkouksille,
näyttääkseni itse paremmalta
anteeksi siitä,
anteeksi
18.9.2012
pitkospuupolku
kerran minä päätin
rakastaa maailmaani vaikka
sitten aivan yksikseni
vaikka kukaan ei tuntisi tarvetta
levittää kanssani käsiä pitkospuilla
silloinkin
taisi olla syksy ja järvi
joskus toivoisin olevani yhä lapsi
en tahtoisi vielä
ymmärtää näin paljoa
sietämätöntä kasvaa
nähdä logiikan heikkous
vanhoissa suosikkielokuvissa
(tai makoilla lattialla
yokoepaniikissa)
onneksi tulee uusia hetkiä,
uusia rakkauksia
lisää kauniita syksyjä niiden raskaiden tilalle,
ei ehkä uutta lapsuutta
tai samaa luottamusta
viattomuutta
mutta
jotain mihin tarttua
ehkä
17.9.2012
pohjanoteeraus
ei, en tahdo kertoa
siitä että itkin maantieteen tunnilla
alkaa olla jo liian hajottavaa
vajota näin alas
16.9.2012
oppi on mennyt perille
viisi päivää, viisi päivää
aikaa heittää järkensä
vihaan tätä tunnetta;
en jaksa näyttää tarpeeksi ihmiseltä
paetakseni kaduille
mutten jaksa näitä neljää seinää
yhtäkään yo-vihkoa
kolmoskurssin toivottomia
tulevaisuuskuvia
anteeksi etten aina jaksa
sammuttaa valoja huoneesta
ja anteeksi etten voi tehdä enempää
sademetsien puolesta
anteeksi etten muista oikeaa prepositiota
ymmärrä jokaista lukemaani virkettä
tai muodosta täydellistä
passiivirakennetta
jos ensi viikolla saan eteeni kokeita
joista en ymmärrä sanaakaan
itken ensin kolme tuntia
ja salista lähdettyäni hajotan paikkoja
jumalauta, YTL,
pohdin jo suomen sivulauserakenteita!
käännän mielessäni ruotsiksi
kaikkien laulujen sanat
enkä voi tehdä enää yhtään mitään ajattelematta
sen maantieteellistä
merkitystä
15.9.2012
Orivesiviikonloppu
keskiarvoisesti olisin tänään
Helsingin tulvivilla kaduilla
mutten ole
nukun yksi kahden hengen huoneessa
sen seinillä
kummallisia varjoja
ja jos satoikin
en tiedä
suljin verhot, laitoin ovet kiinni
etten kuulisi ulkopuolisia ääniä
että lukisin koko päivän
kuin heikkopäinen
ruotsia, maantiedettä
viimeistä viikonloppua –
täällä kun ajaa pyörällä
ei tarvitse pelätä allekävelijöitä
voin viilettää rauhassa alamäessä
törmäilemättä
japanilaisturisteihin
hiljaisuus
ihmisvaje
täällä ei ole pakko
kommunikoida jos ei huvita
kun puhelinkin on äänettömällä
työpöydän laatikossa
14.9.2012
vapaudesta ja vastuusta
kai tätä voisi kutsua vapautumiseksi;
että yritän pestä käteni
luonnonvarojen kuluttamisesta
tehotuotannosta ja yksityisautoilusta
koska minulla on
vapaus valita -
mahdollisuus nousta linja-autoon
koska minulla on lukutaito
ja turvallinen kotikaupunki
enkä joudu päivästä toiseen miettimään
kuinka tänään pelastan itseni
kun maailmanloppu tulee,
aurinko lakkaa toimimasta tai
kivi antaa periksi liian painon alla
haluan kyetä katsomaan itseäni silmiin:
ainakin minä yritin,
ainakin tein parhaani
maailma on niin kaunis
haluan olla
sille tarpeeksi
13.9.2012
saksan kieliopista
oi saksan kielioppi,
petit minut kurjasti tylsällä passiivillasi
kuinka pelkään oppivani inhoamaan keväällä
akkusatiiveja, datiivia
sekä kaksoisinfinitiivin perimmäistä ideaa
ja voi rakkaat saksalaiset
onko pakko keksiä niin monta
samankaltaista verbiä
eihän näitä opi hullukaan
erottelemaan
toisistaan
toisinaan heitän kirjat seinään ja huudan:
pitäkää passiivinne!
pitäkää partisiippinne
ja konjunktiivin perfekti!
enhän edes tahtoisi oppia kieltä
jossa isolla kirjoitetaan muutakin
kuin erisnimet
tai virkkeen alkusanat
-
hetken päästä
poimin kirjat lattialla
jokin tässä on silti niin mielenkiintoista
12.9.2012
absolutistit on niin tylsiä
en välitä katsella maailmaa
lasittunein silmin
tai suodattaa tunteita alkoholin läpi
jos se tekee minusta tylsän niin tehköön
sillä minulla on hauskaa
olen onnellisempi kuin ikinä
onnellinen vain kun saan lukea
kävellä ulkona
puhua vierailla kielillä
tanssia keikoilla
polkea niin lujaa kuin jalat kantavat
puristaa kädestä ystävää
maata lattialla kirjoittamassa päiväkirjaa
laittaa vegaaniruokaa
päiväunikoomailla
haaveita hienosta tulevaisuudessa
jossa minua ei edelleenkään kiinnosta
mitä muut oikein ajattelevat
parhaissa juhlissa
tarjotaan teetä ja keskusteluja
11.9.2012
löytöretkeilyä
välissä veden ja ratakiskojen
tämä soramonttu on ovelasti piilossa
istun kivikossa
seurana pienet hämähäkit
vilistävät koloihin pakoon viileyttä
löysin tänne
liian myöhään;
kohta on talvi eivätkä
renkaat kuljeta lumella
ja kevään alkaessa olen
kaukana täältä
olisi pitänyt olla pyörä
heti alusta asti
kuinka monta hetkeä olisin voinut viettää
kuunnellen ohikiitävää junaa
liottaa sormenpäitä vedenpinnassa
10.9.2012
varokaa katolta putoavia abeja
nyt olisi aika
syödä paniikissa kynnet lyhyiksi
lukea koko sanakirja kannesta kanteen
ja hypätä alas kattotasanteelta
no,
totuus on se ettei edes pelota
ehkä kahdentoista tunnin kuluttua
jalat viimein tärisevät allani
kielistudiossa
jos vain saisin nimeni
oikeaan reunaan
mustaisin oikeat pallukat kokelasnumerossa
enkä kirjoittaisi kieleksi tällä kertaa
metsänenetsi, pitkä oppimäärä
ja jos YTL on armollinen,
kaiken pitäisi sujua
ehkä ihan hyvin
9.9.2012
säälittävä syksy
sinun olisi kuulunut tanssittaa minua
tulla vastaan rautatieasemalle
kuunnella kuinka puhelimessa selitän
pelkääväni lautakuntaa
nyt en voi edes soittaa sinulle
kysyäkseni mitä kuuluu
totta kai se tuntuu pahalta
mutta silti
niin järjettömän turha itkeä
silmiä päästään linja-auton takaosassa
tai kirjoittaa aiheesta runoja
8.9.2012
rajaton kaupunki
nyt kun ovat poistuneet
iän ja pelkojen piirtämät
rajalinjat
kaupunki näyttää avoimelta
lauantai on suuria mahdollisuuksia
uskallanko astua sisään
uskallanko kävellä kaksi senttiä korkeammalla
ehkä kaikki alkoi
kun leikkasin tukkani
tai tajusin olevani väsynyt
väistämään jatkuvasti katseita
tänä iltana voisin haastaa itseni;
uskallanko hymyillä vastaantulijoille?
iän ja pelkojen piirtämät
rajalinjat
kaupunki näyttää avoimelta
lauantai on suuria mahdollisuuksia
uskallanko astua sisään
uskallanko kävellä kaksi senttiä korkeammalla
ehkä kaikki alkoi
kun leikkasin tukkani
tai tajusin olevani väsynyt
väistämään jatkuvasti katseita
tänä iltana voisin haastaa itseni;
uskallanko hymyillä vastaantulijoille?
7.9.2012
bussissa nukkumisen tärkeydestä
joskus ei tarvitse kuin hetken unta
sateen taustaääniä
moottorin tasaista hyrinää
sumeita ajatuksia
lyriikoita joita ei tarvitse tulkita
kieltä jota ei tarvitse päässään
käännellä toiseksi
kaikki tuntuu paremmalta
ajattelen aikaa kahden viikon päähän,
kaikki tuntuu helpommalta
kun ei tarvitse nostaa katsetta
mihinkään suuntaan
sateen taustaääniä
moottorin tasaista hyrinää
sumeita ajatuksia
lyriikoita joita ei tarvitse tulkita
kieltä jota ei tarvitse päässään
käännellä toiseksi
kaikki tuntuu paremmalta
ajattelen aikaa kahden viikon päähän,
kaikki tuntuu helpommalta
kun ei tarvitse nostaa katsetta
mihinkään suuntaan
6.9.2012
eräs arki-ilta
joskus on hyvä jäädä
silloin kun voisi vain olla matkalla
jäädä näkemään puiden keltaisuus
aistimaan viilennyt ilma
painaa kätensä veden pintakalvolle
syntyy rauhallisia iltoja
toinen soittaa viulua
minä juoksutan sormiani pitkin
sanakirjan ohuen ohuita lehtisiä
ei ole kirjoituksia
ei ole koulua
vain me kaksi jotka asumme
tässä sekaisessa huoneessa
5.9.2012
kahdeksantoista
miksi maailmassa on paljon pahaa
ja olo silti niin jees?
se ei aukene minulle
eikä mikään muukaan
tänään auennut
olisiko sitten ollut
tarkoitus
tiedän vain
että olen yhtä tyhmä kuin eilen
tai kaksi vuotta sitten
jolloin valvoin kaikki yöt kolmeen
itkeäkseni väsymystä aamulla
jolloin en käyttänyt takkia
ihan vain koska ei huvita
jotain kehitystä sentään
muutosta ehkä parempaan
vaikka välillä istun itkemässä
niitä samoja vanhoja asioita
joiden yli vain täytyy päästä
uudestaan
uudestaan
jos jokin on varmaa niin se
että kaikki on niin saatanan epävarmaa
täynnä yllätyksiä
kohtaamisia jotka muuttavat
elämänkulkua
käsistä lipuneita tilaisuuksia
joiden perään on kai turha kaivata
tuleehan noita uusia
4.9.2012
syysihastuksia
pöydällä on lehtiä lasipullossa
pitkästä aikaa tunnen
hetkellistä mustasukkaisuutta
onpa hassua,
sinulla oli tytön hiukset käsissä
sen, jolle olisin halunnut jutella
sitten kerrot kuinka sanoit
että minut hänen pitäisi tavata
kuinka onnelliseksi voikaan tulla
kuinka hölmöksi voi itsensä tuntea
ulkona on tänään kaunista
jos ei tarvitsisi lukea
ehtisin tutkia maailmaani
kunnolla
3.9.2012
ajasta, paikasta toiseen
olisipa nimeni Solveig
ja kotini toisessa ajassa
mielellään
oravannahkayhteiskunnassa
liian vanha prinsessaleikeille
enkä sellainen tahtoisi olla;
heillähän on velvollisuutensa
joita juuri koetan paeta
mutta tahtoisin metsään
kiven alle
tai puun juurakkoon
hakea vettä lähteestä
lämmittää sormia avotulen yllä
2.9.2012
encore, herra Cohen!
rautaportaiden alle musiikki,
kurkin sinisävyiselle lavalle
yleisöön
vanha mies mustassa hatussa
ja ystäväni joka rakastaa häntä
istuu tuolla jossain
eihän tässä mitään voi –
hymy hiipii huulille
en osaa sanoja
nimetä kappaleita
taputan muiden mukana vain siksi
että tuo mies tekee jotain uskomatonta:
onnelliseksi
soittakoon vaikka kymmenen encorea
1.9.2012
ja må hon leva
tänään ei mikään mene väärin
yksikään lasi ei hajoa
kahvi ei pala pohjaan tai vesi kiehu
liedelle
sukulaiset saapuvat ajallaan
eikä kukaan eksy
tai aja autoa väärälle paikalle
jaksan nauraa,
äitikin hymyilee
vaikka vihaa järjestää juhlia
keskustelu ei takkua
ei kiusallisia hiljaisuuksia
vaikeita hetkiä
kaikki tuntevat jo toisensa
olen helpottunut
hyväntuulinen
halauksia, kukkia,
kaulakoru, uusia teemukeja
kerrattuja lapsuusmuistoja
ruotsinkielinen onnittelulaulu
mikä parasta
ei tylsiä maljapuheita
yksikään lasi ei hajoa
kahvi ei pala pohjaan tai vesi kiehu
liedelle
sukulaiset saapuvat ajallaan
eikä kukaan eksy
tai aja autoa väärälle paikalle
jaksan nauraa,
äitikin hymyilee
vaikka vihaa järjestää juhlia
keskustelu ei takkua
ei kiusallisia hiljaisuuksia
vaikeita hetkiä
kaikki tuntevat jo toisensa
olen helpottunut
hyväntuulinen
halauksia, kukkia,
kaulakoru, uusia teemukeja
kerrattuja lapsuusmuistoja
ruotsinkielinen onnittelulaulu
mikä parasta
ei tylsiä maljapuheita
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)