joskus kyseenalaistan toimintani:
mitä teen täällä missä olen
väistämättä itsekseni
kun muut lukevat vielä kokeisiin
tai juhlivat omiaan jossain
miksen ota bussia, junaa
omenapuiden katveeseen
siihen eloisaan sisäoppilaitokseen
josta joudun pian lähtemään?
mutta kävellessäni katuja
katsellessani ihmisiä
raitiovaunun ikkunoista tiedän
että joskus tarvitsen tätä
pölyä, sadetta ja hukkumista väkijoukkoon
tänään eivät väistöliikkeet jalkakäytävällä ahdista,
ruuhka-aika tuntuu kotoisalta
poikkean kauppoihin,
valitsen kortteja, näperrän kirjoja,
välimatkat kutistuvat täällä
kymmenen kilometriä
kotoa keskustaan on rutiini
toisaalta
kolme kilometriä on rajapyykki
jonka jälkeen ei ole enää mitään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti