allani on avaruus
hämmennän sormilla tähtisumua
heittelen pintakerroksia
sekaisin toistensa kanssa
enkä näe mitä syvällä tapahtuu
mutta voin kuvitella
sen sata ihmiselämää
jossakin
toisessa
todellisuudessa
haluan kirjoittaa rakastamisesta
joka on niin älyttömän suurta
ja järjetöntä
sellaisesta joka päättyy hyvin
tai siihen että kaikkia sattuu
haluan keskustella järvien kanssa
vielä monena syksynä
monena keväänä
hypätä veteen laiturilta
vaikka pelkään pohjamudissa
piileviä kaloja
älkää viekö minua pois rannasta,
olen rakentanut talon sinne
missä saan uittaa jalkojani
niin että varpaita paleltaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti