pian se on menoa taas –
mukana viidettä kertaa
ei juonta?
ei ongelmaa!
kirjoita kirjoita kirjoita
on teetä
ja neulepaita jossa koomailla
aikaa aloituskohtauksen suunnittelulle
neljä ja puoli tuntia
myönnän – joskus jännitti enemmän
kutitti pahemmin vatsanpohjassa
nyt olen hieman jumissa
eikä sanatavoite
hivo tänä vuonna taivaita
viisikymmentätuhatta
kun on alkanut jo tuntua
niin pikkusummalta
mutta oi,
ei marraskuuta ilman nanoa!
onnistun totta kai
sitä en epäile
kaikesta muusta voi tinkiä
mutta tämän suhteen
en osaa koskaan luovuttaa
31.10.2012
30.10.2012
normipäivä
olisi niin hauskaa
tehdä jotain edes vähän mielenkiintoista
mutta suunnitelmilla
on tapana kaatua
paikkaan, ikään,
johonkin muuhun tekijään
no, ei siinä mitään
mutta en tahtoisi kirjoitella
jatkuvasti samanlaisista päivistä
ihmisiä kyllästyttää
vaikka oikeastaan
minulla on ollut erittäin hauskaa
nauroin hervottomana
seinä vasten patteria
makasin lattialla
pohtimassa elämääni
koin yliopistokriisiä
sillä en voi uskoa
että olen jo niin vanha
29.10.2012
unista
onneksi en elä
unimaailmassa:
todellisuudessa kukaan
ei liimaile päiväkirjani sivuja
kirjaston seiniin
eivätkä ala-asteaikojen ystävät
lähettele hämäriä kirjeitä
sanat muistuttavat asioista
jotka tahtoisin
vain häivyttää mielestäni
tosin
ehkä Herra Ylppö
hyppykengissä festarilavalla
olisi hauska kokea myös oikeasti,
lähinnä silti
valve-elämä tuntuu huomattavasti paremmalta
unimaailmassa:
todellisuudessa kukaan
ei liimaile päiväkirjani sivuja
kirjaston seiniin
eivätkä ala-asteaikojen ystävät
lähettele hämäriä kirjeitä
sanat muistuttavat asioista
jotka tahtoisin
vain häivyttää mielestäni
tosin
ehkä Herra Ylppö
hyppykengissä festarilavalla
olisi hauska kokea myös oikeasti,
lähinnä silti
valve-elämä tuntuu huomattavasti paremmalta
28.10.2012
lumesta
täällä kaikki on rauhallista
maailma helppo,
asiat hallittavissa
lunta renkaissa,
rasahdukset jalkojen alla
ilmassa tuoksuu pakkanen
odotan kinoksia
vaikka se tietää loppua
pyöräretkille
mikä hauskinta,
odotan joulua
tahdon leipoa pipareita
mitä kaikkea voikaan
pieni kerros lunta saada aikaan?
niksahduksen päässä
valoisampaa suuntaan
27.10.2012
ystävyytemme on varsin yksipuolista
hei sinä vanha ystävä,
koputtelet ikkunoideni takana
luuletko että
karkaan mukaasi
kun talvi tekee tuloaan?
en kiellä etteikö se välillä houkuttaisi
etten ajottain tuntisi itseäni
vieraaksi tässä kehossa
ja niin helvetin yksinäiseksi
hetkinä jolloin
helpointa olisi vain nukkua
opettelen
uudet ajatukset
omiksi
joten jätä minut selviämään,
on tässä muutakin tehtävää
kuin vihata
koputtelet ikkunoideni takana
luuletko että
karkaan mukaasi
kun talvi tekee tuloaan?
en kiellä etteikö se välillä houkuttaisi
etten ajottain tuntisi itseäni
vieraaksi tässä kehossa
ja niin helvetin yksinäiseksi
hetkinä jolloin
helpointa olisi vain nukkua
opettelen
uudet ajatukset
omiksi
joten jätä minut selviämään,
on tässä muutakin tehtävää
kuin vihata
26.10.2012
arvokkaat minuutit
kun haluan kaupungista kotiin
pitää jaksaa istua paikalla
puoli tuntia kerrallaan
ne minuutit
ovat hiljaisen siirtymän
minuutteja
ehkä joskus kiiressä turhauttavia
mutta useimmiten olen kiitollinen
ehdin:
lukea luvun kirjasta
selata läpi ilmaisjakelulehden
kuunnella useamman kappaleen
itkeä
hengittää syvään
valmistautua
ajatella läpi päivän kaikki
ajatukset
kirjoittaa ne ylös
tärisevällä käsialalla
runoilla
salakuunnella
tarkkailla kaupunkia
sen alueellisia muutoksia
painaa pään ikkunaa vasten
nukkua päiväunet
lämmitellä jäätyneet sormet
pitää jaksaa istua paikalla
puoli tuntia kerrallaan
ne minuutit
ovat hiljaisen siirtymän
minuutteja
ehkä joskus kiiressä turhauttavia
mutta useimmiten olen kiitollinen
ehdin:
lukea luvun kirjasta
selata läpi ilmaisjakelulehden
kuunnella useamman kappaleen
itkeä
hengittää syvään
valmistautua
ajatella läpi päivän kaikki
ajatukset
kirjoittaa ne ylös
tärisevällä käsialalla
runoilla
salakuunnella
tarkkailla kaupunkia
sen alueellisia muutoksia
painaa pään ikkunaa vasten
nukkua päiväunet
lämmitellä jäätyneet sormet
25.10.2012
tyhmä leikki
kuinka voi pysäyttävältä tuntua
pieni vika jalassa
- ehkä viikko kävelyä
kyynärsauvojen varassa
mutta mitä sitten
jos todella kaatuisin portaissa
niin että luut natisevat
liitoksistaan?
löisin selkäni
kaikki tunto pakenisi varpaista?
eihän niin voi käydä,
ei minulle
nytkin saan ajaa pyörällä
aivan kohta viskaan
nämäkin kepit jälleen nurkkaan
tanssiakseni keikoilla
juostakseni ensilumessa
minua ei voi pysäyttää mikään
koska mitä tekisin
jos olisin loppuiäksi naulattu kiinni
apuvälineisiin
vaikka lähinnä naurattaa
taka-alalla häivähtää pelko:
nivelsiteet, älkää pettäkö
vaikka astun vahingossa vinoon
en tahdo leikkiä raajarikkoa
yhtään pidempää
kuin on pakko
pieni vika jalassa
- ehkä viikko kävelyä
kyynärsauvojen varassa
mutta mitä sitten
jos todella kaatuisin portaissa
niin että luut natisevat
liitoksistaan?
löisin selkäni
kaikki tunto pakenisi varpaista?
eihän niin voi käydä,
ei minulle
nytkin saan ajaa pyörällä
aivan kohta viskaan
nämäkin kepit jälleen nurkkaan
tanssiakseni keikoilla
juostakseni ensilumessa
minua ei voi pysäyttää mikään
koska mitä tekisin
jos olisin loppuiäksi naulattu kiinni
apuvälineisiin
vaikka lähinnä naurattaa
taka-alalla häivähtää pelko:
nivelsiteet, älkää pettäkö
vaikka astun vahingossa vinoon
en tahdo leikkiä raajarikkoa
yhtään pidempää
kuin on pakko
24.10.2012
pikkujoulut
kerran leivoin pipareita lokakuussa
mutta se on toinen tarina
eikä liity joulutorttuihin
kynttilöihin, glögiin
sadesäähän ikkunoiden takana
kun jotain tahtoo tapahtuvan
kannattaa itse järjestää
se on hyvä periaate
kiitos sinulle siitä, rakas ystävä
oli hauskaa istua kanssasi
uunin edessä
äh, niin hienoja hetkiä
mutta se on toinen tarina
eikä liity joulutorttuihin
kynttilöihin, glögiin
sadesäähän ikkunoiden takana
kun jotain tahtoo tapahtuvan
kannattaa itse järjestää
se on hyvä periaate
kiitos sinulle siitä, rakas ystävä
oli hauskaa istua kanssasi
uunin edessä
äh, niin hienoja hetkiä
23.10.2012
pois epäily!
lakkaa kuvittelemasta
ettet ole tarpeeksi rohkea!
annat liikaa painoa
heikkouksille
niitä kun on jokaisessa
silti olet osannut aina lopulta
valita itse asioita
jotka lopulta osoittautuvat oikeiksi
katso nyt itseäsi!
olet joukossa jossa olet hiljaa
ainoastaan kun ei vain ole
sanottavaa
miten niin et pysty?
noin sanoit kerran elämästä
silti olet tässä
ettet ole tarpeeksi rohkea!
annat liikaa painoa
heikkouksille
niitä kun on jokaisessa
silti olet osannut aina lopulta
valita itse asioita
jotka lopulta osoittautuvat oikeiksi
katso nyt itseäsi!
olet joukossa jossa olet hiljaa
ainoastaan kun ei vain ole
sanottavaa
miten niin et pysty?
noin sanoit kerran elämästä
silti olet tässä
22.10.2012
maailman suurimpia murheita
nopeatempoisten päivien jälkeen
paluu arkeen iskee kasvoille,
lyö minut matalaksi
alistaa piileksimään peiton alle
enkä jaksa ajatella
kovinkaan myönteisesti:
onkohan se totta
ettei minusta koskaan enää
tule sitä maailman tärkeintä ihmistä?
kaikilla on jo joku
eivätkä he tiedä tarvitsevansa minua
enkä minäkään tiedä
ketä tässä kuuluisi kaivata
tai mistä unelmoida
turhauttaa,
olo on tahattoman itsetuhoinen
että jos nyt lipeän pitkospuilla
lyön pääni
kaadun jäätävään veteen
ajatus on naurettavan kutkuttava
ainahan sitä voisi
ottaa käyttöön ne vanhat tavat
valvotut yöt
laihtumiskontrollin
mutta mieluummin ei
kuuntelen sittenkin Egotrippiä
uskon tulevaan
siihen että asiat loksahtavat kohdalleen
eikä minun tarvitse
heittäytyä kokonaan onnettomaksi
paluu arkeen iskee kasvoille,
lyö minut matalaksi
alistaa piileksimään peiton alle
enkä jaksa ajatella
kovinkaan myönteisesti:
onkohan se totta
ettei minusta koskaan enää
tule sitä maailman tärkeintä ihmistä?
kaikilla on jo joku
eivätkä he tiedä tarvitsevansa minua
enkä minäkään tiedä
ketä tässä kuuluisi kaivata
tai mistä unelmoida
turhauttaa,
olo on tahattoman itsetuhoinen
että jos nyt lipeän pitkospuilla
lyön pääni
kaadun jäätävään veteen
ajatus on naurettavan kutkuttava
ainahan sitä voisi
ottaa käyttöön ne vanhat tavat
valvotut yöt
laihtumiskontrollin
mutta mieluummin ei
kuuntelen sittenkin Egotrippiä
uskon tulevaan
siihen että asiat loksahtavat kohdalleen
eikä minun tarvitse
heittäytyä kokonaan onnettomaksi
21.10.2012
tätä on olla matkalla
tunnetusti nukun missä tahansa
vaikka rautatieaseman lattialla
sormet puristavat laukun kahvaa,
toinen rähjäisen huovan reunaa
tätä on olla matkalla:
askeleet kaikuvat, kuulutukset kimpoilevat
kivilattialla kylmä viiden tunnin odotusaika
ei lyhene vaikka kuinka huokailisi
tässä kaikki lipuu kauemmas:
pohjoinen kaupunki, täysi yöjuna
nyt ei ole väliä vaikka likaan vaatteeni
nyt
ei ole muuta kuin odotus
lipunmyyntipisteen aukeaminen
kiskobussi lähtee laiturista viisi
vain aikaa
suunnitella seuraavia matkoja
seuraavaa tilaisuutta
nukkua asemalla
vaikka rautatieaseman lattialla
sormet puristavat laukun kahvaa,
toinen rähjäisen huovan reunaa
tätä on olla matkalla:
askeleet kaikuvat, kuulutukset kimpoilevat
kivilattialla kylmä viiden tunnin odotusaika
ei lyhene vaikka kuinka huokailisi
tässä kaikki lipuu kauemmas:
pohjoinen kaupunki, täysi yöjuna
nyt ei ole väliä vaikka likaan vaatteeni
nyt
ei ole muuta kuin odotus
lipunmyyntipisteen aukeaminen
kiskobussi lähtee laiturista viisi
vain aikaa
suunnitella seuraavia matkoja
seuraavaa tilaisuutta
nukkua asemalla
20.10.2012
roolijako rikottu
en ole niin muukalainen
tässä joukossa kuin voisin
mutta vakoilijaksi itseni tunnen:
käyn silmillä lävitse huoneen joka nurkan
seinillä postikortit, valokuvat maailmasta
mukit, teepussit astiakaapissa, oveen teipattu
kolme syytä kasvissyönnille
hyllyssä teoksia joista päätellä
toisen pitävän intiaaneista
sivelen niiden kansia,
tahtoisin kovasti puhua kirjoista
ja saamelaisista
tilaisuus tulee
otan vastaan jokaisen
hymyn, keskustelunavauksen
tällä kertaa en istu hiljaa neljättä tuntia,
oi kuinka olen itsetyytyväinen!
tässä joukossa kuin voisin
mutta vakoilijaksi itseni tunnen:
käyn silmillä lävitse huoneen joka nurkan
seinillä postikortit, valokuvat maailmasta
mukit, teepussit astiakaapissa, oveen teipattu
kolme syytä kasvissyönnille
hyllyssä teoksia joista päätellä
toisen pitävän intiaaneista
sivelen niiden kansia,
tahtoisin kovasti puhua kirjoista
ja saamelaisista
tilaisuus tulee
otan vastaan jokaisen
hymyn, keskustelunavauksen
tällä kertaa en istu hiljaa neljättä tuntia,
oi kuinka olen itsetyytyväinen!
19.10.2012
tässä risteyksessä
siitä on kymmenen tuntia
poltit tupakkaa tässä samassa paikassa
minä leikittelin suutelevani
oululaisessa alkuyössä
kun kerroit haluavasi tavata
toisen kerran puolen vuorokauden sisään:
kahvia tai teetä?
mitä väliä, en huomaa kuitenkaan
vaikka polttaisin kieleni
ja siihen nousisi rakkuloita
se mies oli humalassa lähestyessään
teki törkeitä ehdotuksia ja lopulta
lausui ääneen sen minkä minäkin
jos olisi tarpeeksi rohkeutta
tai epätoivoa:
miksette?
katsahdat minua varoen
ja tiedän todellisen vastauksen
joten tyydyn halaamaan
odottamaan kädet täristen aamua
poltit tupakkaa tässä samassa paikassa
minä leikittelin suutelevani
oululaisessa alkuyössä
kun kerroit haluavasi tavata
toisen kerran puolen vuorokauden sisään:
kahvia tai teetä?
mitä väliä, en huomaa kuitenkaan
vaikka polttaisin kieleni
ja siihen nousisi rakkuloita
se mies oli humalassa lähestyessään
teki törkeitä ehdotuksia ja lopulta
lausui ääneen sen minkä minäkin
jos olisi tarpeeksi rohkeutta
tai epätoivoa:
miksette?
katsahdat minua varoen
ja tiedän todellisen vastauksen
joten tyydyn halaamaan
odottamaan kädet täristen aamua
18.10.2012
Nallikari
kenkäni vajoaa hiekkaan
kuin tämä kaupunki syysusvaan
lokakuiseen tihkusateeseen
tulivat suuret koneet,
repivät auki rannat
mutta jättivät meren
tyynen, rannattoman
tunnentyhjiön
käsillä paleltaa
aika ei kulje
olen maailman mitättömin
näkymättömin
onnellisin
kuin tämä kaupunki syysusvaan
lokakuiseen tihkusateeseen
tulivat suuret koneet,
repivät auki rannat
mutta jättivät meren
tyynen, rannattoman
tunnentyhjiön
käsillä paleltaa
aika ei kulje
olen maailman mitättömin
näkymättömin
onnellisin
17.10.2012
vaunu numero 59
juna pysähtyy vailla selityksiä
eikä liiku
naputtelen ikkunoita - etene!
ja lumi ulkona - sula pois!
en minä olekaan
valmis talveen
edessä naiset puhuvat saksaa
mutta murre on outo
eivätkä sanat solju vaan
sotkevat pääni
en ymmärrä - ääntäisitte kunnolla!
epäilen päätöksiä,
valintoja jotka tein
enkä voi edes nukkua -
pian ollaan Oulussa
vai olisiko parempi ohittaa kaupunki
antaa sen lipua ikkunoiden taa
haavekuvana?
eikä liiku
naputtelen ikkunoita - etene!
ja lumi ulkona - sula pois!
en minä olekaan
valmis talveen
edessä naiset puhuvat saksaa
mutta murre on outo
eivätkä sanat solju vaan
sotkevat pääni
en ymmärrä - ääntäisitte kunnolla!
epäilen päätöksiä,
valintoja jotka tein
enkä voi edes nukkua -
pian ollaan Oulussa
vai olisiko parempi ohittaa kaupunki
antaa sen lipua ikkunoiden taa
haavekuvana?
16.10.2012
pohjoisen reaaliteetit
ensilumi ei tullut väärässä tahdissa:
se olen vain minä
liian pohjoisessa
mutta lokakuun puoliväli -
eikö vähän aikaista?
olen oppinut varautumaan pakkassäihin
ehkä sitten marraskuussa
talvi kestää huhtikuuhun!
näin minulle kerrotaan
ja lunta vielä toukokuussa?
ei, ei mahdotonta,
ei tule kuuloonkaan!
voi, totu siihen:
muista pakata tarpeeksi neuleita
ja pipoja
paksuja sukkahousuja
kun pakenet Inariin
silloin
et näe aurinkoa
totu siihen, etelän lapsi:
talvi ei vain vieraile
se on ja pitää maata
valtaosan vuodesta
se olen vain minä
liian pohjoisessa
mutta lokakuun puoliväli -
eikö vähän aikaista?
olen oppinut varautumaan pakkassäihin
ehkä sitten marraskuussa
talvi kestää huhtikuuhun!
näin minulle kerrotaan
ja lunta vielä toukokuussa?
ei, ei mahdotonta,
ei tule kuuloonkaan!
voi, totu siihen:
muista pakata tarpeeksi neuleita
ja pipoja
paksuja sukkahousuja
kun pakenet Inariin
silloin
et näe aurinkoa
totu siihen, etelän lapsi:
talvi ei vain vieraile
se on ja pitää maata
valtaosan vuodesta
15.10.2012
hymy, veikeä
sormivirkkaus,
se vasta on mukavaa
lattialla istuessa,
musiikkia kuunnellessa
ravistella päätä niin
että tukka heiluu
ja lasit lentää
no - melkein ainakin
en tarvitse ihmeitä
tyydyn olooni täällä
kunhan on teetä
ja tyttö
keltaisessa hupparissa
Rovaniemi on veikeä
poronsarvipatsaineen
veikeää vain oleskella
voittaa korttipelissä
se vasta on mukavaa
lattialla istuessa,
musiikkia kuunnellessa
ravistella päätä niin
että tukka heiluu
ja lasit lentää
no - melkein ainakin
en tarvitse ihmeitä
tyydyn olooni täällä
kunhan on teetä
ja tyttö
keltaisessa hupparissa
Rovaniemi on veikeä
poronsarvipatsaineen
veikeää vain oleskella
voittaa korttipelissä
14.10.2012
lähtemisestä jälleen
olen kasvanut lähtemään
pelottomasti etenemään junaradan suuntaan
rakastaen asemia,
kihelmöintiä varpaissa
ne tietävät: taas mennään
ja kuinka voisinkaan juurtua paikoilleen
kun maailma ihan huutaa luokseen?
miksi edes haluaisin
kulkea aina samoja katuja
kun pieni tauko niistä
laittaa rakastumaan uudelleen?
Pasilassa on pimeää
näen vain etäiset kaupunkivalot
Linnanmäen tähtimeren
näen pikajunan loputtoman pituuden
ja paikkani vaunussa viisikymmentäkuusi
minä olen kotonani
ja minulla on
kaikki mitä tarvitsen
kaikki mistä haaveilen
voi olla edessäni
pelottomasti etenemään junaradan suuntaan
rakastaen asemia,
kihelmöintiä varpaissa
ne tietävät: taas mennään
ja kuinka voisinkaan juurtua paikoilleen
kun maailma ihan huutaa luokseen?
miksi edes haluaisin
kulkea aina samoja katuja
kun pieni tauko niistä
laittaa rakastumaan uudelleen?
Pasilassa on pimeää
näen vain etäiset kaupunkivalot
Linnanmäen tähtimeren
näen pikajunan loputtoman pituuden
ja paikkani vaunussa viisikymmentäkuusi
minä olen kotonani
ja minulla on
kaikki mitä tarvitsen
kaikki mistä haaveilen
voi olla edessäni
13.10.2012
Tavastia
loppuunmyyty Tavastia,
Samuli Putro
minä
sekä kaksi muuta:
en vaihtais sekuntiakaan
täydellinen settilista
ja täydellinen mies
liikkeissään
eleissään
ilmeissään
katsoa minua -
kuolen onnesta
laula se tarina
joka kertoo Pietarista
huudan senkin jälkeen
kun ääni
lakkaa toimimasta
enkä muista
jalkojen olevan
lopussa
Samuli Putro
minä
sekä kaksi muuta:
en vaihtais sekuntiakaan
täydellinen settilista
ja täydellinen mies
liikkeissään
eleissään
ilmeissään
katsoa minua -
kuolen onnesta
laula se tarina
joka kertoo Pietarista
huudan senkin jälkeen
kun ääni
lakkaa toimimasta
enkä muista
jalkojen olevan
lopussa
12.10.2012
tulevaisuudesta
ajoittain saatan
unohtaa itseni
sekä maailman jossa elän
kaikki saattaa alkaa
unesta
joka on liian kaunis loppuakseen
silloin sommittelen
sydämiä kouluvihkojen reunaan
olen pakahtua
tai luonnostelen
tulevan talon pohjapiirroksen
tuonne arkku päiväkirjoille,
tuohon puisen hyllyt eikä muuta
ei omaisuutta
jota jäädä kaipaamaan
kun tekee mieli pakata rinkka
ja kadota
hetkeksi unohdan kuka olen
siirryn olomuotoon
johon tahtoisin kasvaa
kasvaa irralleen
ja samalla kiinni -
vaikeaa
tai ehkä vain hyvä
että kumpikin vaihtoehto
tuntuu niin luotevalta
unohtaa itseni
sekä maailman jossa elän
kaikki saattaa alkaa
unesta
joka on liian kaunis loppuakseen
silloin sommittelen
sydämiä kouluvihkojen reunaan
olen pakahtua
tai luonnostelen
tulevan talon pohjapiirroksen
tuonne arkku päiväkirjoille,
tuohon puisen hyllyt eikä muuta
ei omaisuutta
jota jäädä kaipaamaan
kun tekee mieli pakata rinkka
ja kadota
hetkeksi unohdan kuka olen
siirryn olomuotoon
johon tahtoisin kasvaa
kasvaa irralleen
ja samalla kiinni -
vaikeaa
tai ehkä vain hyvä
että kumpikin vaihtoehto
tuntuu niin luotevalta
11.10.2012
illan täydeltä dramatiikkaa
painajainen aineellistuu:
henkilökortti hukassa
voi ei, voi ei
ei armahdusta Tavastian portsareilta
eikä keikalle ole hauska mennä
jos yksi puuttuu joukosta
äkkiryntäys huoneeseen
tavarat nurin, litra kokista lattialle
spekulointeja, pelkoja
eiköhän lähdetä
tutkimaan lehtiroskiksia
kunnes viimein sankarimme
löytää kortin laukustaan
miten tää nyt tänne…?
no, miten ikinä,
valtaisa helpotus purkautuu
nauruna ja halauksina
Illan sydänkohtauksen meille tarjoili minerva. ♥
henkilökortti hukassa
voi ei, voi ei
ei armahdusta Tavastian portsareilta
eikä keikalle ole hauska mennä
jos yksi puuttuu joukosta
äkkiryntäys huoneeseen
tavarat nurin, litra kokista lattialle
spekulointeja, pelkoja
eiköhän lähdetä
tutkimaan lehtiroskiksia
kunnes viimein sankarimme
löytää kortin laukustaan
miten tää nyt tänne…?
no, miten ikinä,
valtaisa helpotus purkautuu
nauruna ja halauksina
Illan sydänkohtauksen meille tarjoili minerva. ♥
10.10.2012
ikävä itään
olisipa tämä lätäkkö Pielinen
kaupunki ympärilläni Joensuu
koska tajusin taas miten paljon
tahdon sinne,
oppia kadut ja bussien reitit
ajaa pyörällä sen tietyn sillan yli
sen jonka kaiteelta roikuin
puhaltamassa saippuakuplia
täydellisen tietoisena kaikesta
vaikka Oulu on hyvä,
Oulusta tuntisin jonkun
jonka luokse mennä iltaisin
kun on pimeää
tahdon idän pakkaset
eikä enää merituulta
ja tahdon itäisen murteen
niin paljon että olen valmis
yrittämään vaikka viidesti
9.10.2012
epätoivon alhossa
haluaisin kirjoittaa
sanat eivät vain tunnu oikeilta
eivät vakavasti otettavilta
tai lukemisen arvoisilta
hitto,
enkä sittenkään osaa edes tätä?
miten turhauttavaa,
miten sanoinkuvaamattoman raastavaa
pyyhkiä pois kolmesataa virkettä
ei, ei ei
senkin samoihin teemoihin juuttunut
verbaalisesti lahjaton
lapsellinen
idiootti
et saa koskaan mitään aikaiseksi
paitsi ehkä muutama kymmenen päiväkirjaa
joita et kehtaa edes itse lukea
sanat eivät vain tunnu oikeilta
eivät vakavasti otettavilta
tai lukemisen arvoisilta
hitto,
enkä sittenkään osaa edes tätä?
miten turhauttavaa,
miten sanoinkuvaamattoman raastavaa
pyyhkiä pois kolmesataa virkettä
ei, ei ei
senkin samoihin teemoihin juuttunut
verbaalisesti lahjaton
lapsellinen
idiootti
et saa koskaan mitään aikaiseksi
paitsi ehkä muutama kymmenen päiväkirjaa
joita et kehtaa edes itse lukea
8.10.2012
kummaa unenomaisuutta
tämä päivä ei muistuta elämää
ennemmin jotain kummaa unta
missä vaiheessa
luiskahdin rajan taakse
ja aloin tuntea kaiken
kuin toisessa kehossa
matkustettuani koko päivän
ensin metrossa jääden
pois joka pysäkillä
sitten pitkin kaupunkia
kiireessä, pää kolmantena jalkana
lopulta linja-auton etanavuorolla
jalat ikkunaa vasten
eikä maailma muistuta
enää maailmaa
vaan harmaata kangasta
siihen maalattua
kuvaa tulipalosta
voisin kai ravistella päätäni
kuin koira ja sanoa:
nyt herätys
ennen kuin alan tosissani uskoa
m-hiukkasteorioihin
tai korkeimpiin voimiin
ennemmin jotain kummaa unta
missä vaiheessa
luiskahdin rajan taakse
ja aloin tuntea kaiken
kuin toisessa kehossa
matkustettuani koko päivän
ensin metrossa jääden
pois joka pysäkillä
sitten pitkin kaupunkia
kiireessä, pää kolmantena jalkana
lopulta linja-auton etanavuorolla
jalat ikkunaa vasten
eikä maailma muistuta
enää maailmaa
vaan harmaata kangasta
siihen maalattua
kuvaa tulipalosta
voisin kai ravistella päätäni
kuin koira ja sanoa:
nyt herätys
ennen kuin alan tosissani uskoa
m-hiukkasteorioihin
tai korkeimpiin voimiin
7.10.2012
perin jännittävää
on vaikea kertoa päivästä
jos huimin seikkailu on
kävellä kiertotietä kirjastolle
ei huvittanut lähteä
kaupungissa on silakkamarkkinat
enkä minä pidä kalasta
katsoin elokuvan
- siinä puhutaan saksaa
luin kirjaa
Jyväskylän salakäytävistä
ja koristelin peurakantisen päiväkirjan
kuuntelin
vanhempieni dialogia
puutarhahommien lomassa
yritin olla ironinen
sillä kukaan ei odota
sellaista minulta
siivosin jopa huoneeni
enkä löytänyt passia
jos huimin seikkailu on
kävellä kiertotietä kirjastolle
ei huvittanut lähteä
kaupungissa on silakkamarkkinat
enkä minä pidä kalasta
katsoin elokuvan
- siinä puhutaan saksaa
luin kirjaa
Jyväskylän salakäytävistä
ja koristelin peurakantisen päiväkirjan
kuuntelin
vanhempieni dialogia
puutarhahommien lomassa
yritin olla ironinen
sillä kukaan ei odota
sellaista minulta
siivosin jopa huoneeni
enkä löytänyt passia
6.10.2012
roolileikkejä
voisin olla reipas aktivisti
riehua lentolehtisineen
saada leiman sosiaalisena,
vähän hörhönä mutta
pohjimmiltaan hyväntahtoisena
entäs haaveileva runotyttö:
unelmoisin Terhistä ja Johannasta
täyttäisin päiväkirjasivut
Tiiu Helinän kappaleilla
samastuen joka säkeeseen
ehkä jatkan näin:
poimin osan sieltä, toisen täältä
identiteettipalapeliin
metsäteiden kautta
Korjaamon Vaunusaliin
jossa kieltäydyn pelkäämästä yksinäisyyttä
olessani ainoa pariton lukumäärä
muinaisratikoiden keskellä
kunhan vain minullekin
olisi paikka olemassa
jos ei joukossa
jos ei kanssasi kaksiossa
niin edes jossakin
oli se kaupunki tai rakennus,
keikkaklubi, kirjasto
tai yliopisto
metsä, järvi,
joku tietty bussikatos
kieli taikka olotila
kuvassa jossa sulautuisin taustamaisemaan
olennaisena kappaleena
riehua lentolehtisineen
saada leiman sosiaalisena,
vähän hörhönä mutta
pohjimmiltaan hyväntahtoisena
entäs haaveileva runotyttö:
unelmoisin Terhistä ja Johannasta
täyttäisin päiväkirjasivut
Tiiu Helinän kappaleilla
samastuen joka säkeeseen
ehkä jatkan näin:
poimin osan sieltä, toisen täältä
identiteettipalapeliin
metsäteiden kautta
Korjaamon Vaunusaliin
jossa kieltäydyn pelkäämästä yksinäisyyttä
olessani ainoa pariton lukumäärä
muinaisratikoiden keskellä
kunhan vain minullekin
olisi paikka olemassa
jos ei joukossa
jos ei kanssasi kaksiossa
niin edes jossakin
oli se kaupunki tai rakennus,
keikkaklubi, kirjasto
tai yliopisto
metsä, järvi,
joku tietty bussikatos
kieli taikka olotila
kuvassa jossa sulautuisin taustamaisemaan
olennaisena kappaleena
5.10.2012
arkipäiväkamppailu
tässä hetkessä
en voisi olla enempää elossa
päädyttyäni pysäkin liian kauas
käyn taistelua aikatauluja vastaan
puhuri repii puista
kaiken heittää
kasvoilleni vedet
ja lehdet
pudotan huppuni
hiuksetkin kastuvat
jos bussi nyt kaartaa
sokean kulman takaa
minä juoksen vaikken jaksa
juoksen siitä riemusta
että happi valuu keuhkoihin
jos vauhtini ei riitä
kertovat terävät hengenvedot
siitä kuinka ainakin yritin
en voisi olla enempää elossa
päädyttyäni pysäkin liian kauas
käyn taistelua aikatauluja vastaan
puhuri repii puista
kaiken heittää
kasvoilleni vedet
ja lehdet
pudotan huppuni
hiuksetkin kastuvat
jos bussi nyt kaartaa
sokean kulman takaa
minä juoksen vaikken jaksa
juoksen siitä riemusta
että happi valuu keuhkoihin
jos vauhtini ei riitä
kertovat terävät hengenvedot
siitä kuinka ainakin yritin
4.10.2012
torstai-iltojen levottomuus
sateinen torstai-ilta
aika käy helposti pitkäksi
hieman eristyksissä muista
juoksua märän pihan lävitse niin
että kengät putoavat lätäköihin
ei paljonkaan tekemistä
ratkaise matemaattinen yhtälö:
kuinka monta tuntia
nukkumaanmenoon,
heräämiseen,
siihen että bussi lähtee asemalta?
tylsää, tylsää –
selaan nettiä, luen kirjaa
pääsisinpä jo kaupunkiin,
yökirjastoon, Korjaamon keikalle
kotiin
ärsyyntymään pikkuveljeen
nukkumaan omaan vuoteeseen
aika käy helposti pitkäksi
hieman eristyksissä muista
juoksua märän pihan lävitse niin
että kengät putoavat lätäköihin
ei paljonkaan tekemistä
ratkaise matemaattinen yhtälö:
kuinka monta tuntia
nukkumaanmenoon,
heräämiseen,
siihen että bussi lähtee asemalta?
tylsää, tylsää –
selaan nettiä, luen kirjaa
pääsisinpä jo kaupunkiin,
yökirjastoon, Korjaamon keikalle
kotiin
ärsyyntymään pikkuveljeen
nukkumaan omaan vuoteeseen
3.10.2012
tanssi ja unohda
tanssi
tanssi nyt vain
unohda ettet kuulu näihin bileisiin
voi miksi,
miksi menet aina niin hämillesi
ja tuijottelet vain
kenkiäsi?
mikset voisi pitää hauskaa
kuten lempibändin konsertissa
siellä eivät haittaa
ihmisten katseet
ihmisten puheet
siis tanssi ja
hetkeksi unohda
vihaavasi puolta siitä mitä teet
mitä sanot, kuinka olet
miten palavasti joskus ihastut
liian kauniisiin tyttöihin
heidän paikkansa on
keskellä tanssilattiaa
sinun salin reunassa
viimeisen hitaan aikana
tanssi nyt vain
unohda ettet kuulu näihin bileisiin
voi miksi,
miksi menet aina niin hämillesi
ja tuijottelet vain
kenkiäsi?
mikset voisi pitää hauskaa
kuten lempibändin konsertissa
siellä eivät haittaa
ihmisten katseet
ihmisten puheet
siis tanssi ja
hetkeksi unohda
vihaavasi puolta siitä mitä teet
mitä sanot, kuinka olet
miten palavasti joskus ihastut
liian kauniisiin tyttöihin
heidän paikkansa on
keskellä tanssilattiaa
sinun salin reunassa
viimeisen hitaan aikana
2.10.2012
ei menny niin kuin Strömsössä
oletko vieraillut paikassa jossa
asiat harvoin sujuvat
kuten elokuvissa?
tervetuloa Opistolle –
informaatio ei kulje
mitä tärkeämpi asia, sen huonommin
kukaan siitä mitään tietää
puskaradio sentään toimii
pääasiallisesti kaikki tieto
kulkee täällä epävirallisia polkuja
ovet eivät aukea
joten istuskelen aulassa
odottamassa joko pelastavaa sivaria
tai hämmentynyttä linjalaista
että jaksaa naurattaa
ja vaikka välillä suututtaakin
en vaihtaisi pois tätä
toimivasti epätoimivaa yhteisöä
asiat harvoin sujuvat
kuten elokuvissa?
tervetuloa Opistolle –
informaatio ei kulje
mitä tärkeämpi asia, sen huonommin
kukaan siitä mitään tietää
puskaradio sentään toimii
pääasiallisesti kaikki tieto
kulkee täällä epävirallisia polkuja
ovet eivät aukea
joten istuskelen aulassa
odottamassa joko pelastavaa sivaria
tai hämmentynyttä linjalaista
että jaksaa naurattaa
ja vaikka välillä suututtaakin
en vaihtaisi pois tätä
toimivasti epätoimivaa yhteisöä
1.10.2012
lokakuu
vuosi on kierinyt pisteeseen jossa
mielialani heittävät säätilojen tavoin
kauteen johon kulminoituvat sekä
elämäni pelottavimmat muistot
toisaalta jotain minkä ajattelu
saa vieläkin siiveniskuja vatsanpohjassa
piileskelen
hullaannun uudestaan
nuoruuden suosikkibändiin
tallatessani ruskalehdet mössöksi
kengänpohjiin
annan kieliopin viedä
puraisen sormeen ja sotken
paitani verellä
seuraavat kolmekymmentä päivää
ovat täysi arvoitus
koska mieliala saattaa pudota sateen lailla
mutta tuskin niinkään
on paljon tekemistä:
junamatkoja, ystäviä,
suuria kirjoitussuunnitelmia
on asia jossa keksin olevani hyvä
se saa minut hymyilemään
minulla on salaisuus, mutten kerro teille
se on kiva salaisuus, kivempi kuin
ne asiat jotka
olen yleensä piilottanut
lokakuuhun
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)