31.10.2012

kolme kaksi yksi kirjoita!

pian se on menoa taas –
mukana viidettä kertaa

ei juonta?
ei ongelmaa!

kirjoita kirjoita kirjoita

on teetä
ja neulepaita jossa koomailla
aikaa aloituskohtauksen suunnittelulle
neljä ja puoli tuntia

myönnän – joskus jännitti enemmän
kutitti pahemmin vatsanpohjassa
nyt olen hieman jumissa

eikä sanatavoite
hivo tänä vuonna taivaita
viisikymmentätuhatta
kun on alkanut jo tuntua
niin pikkusummalta

mutta oi,
ei marraskuuta ilman nanoa!

onnistun totta kai
sitä en epäile

kaikesta muusta voi tinkiä
mutta tämän suhteen
en osaa koskaan luovuttaa


30.10.2012

normipäivä


olisi niin hauskaa
tehdä jotain edes vähän mielenkiintoista
mutta suunnitelmilla
on tapana kaatua

paikkaan, ikään,
johonkin muuhun tekijään
no, ei siinä mitään

mutta en tahtoisi kirjoitella
jatkuvasti samanlaisista päivistä

ihmisiä kyllästyttää

vaikka oikeastaan
minulla on ollut erittäin hauskaa
nauroin hervottomana
seinä vasten patteria

makasin lattialla
pohtimassa elämääni

koin yliopistokriisiä
sillä en voi uskoa
että olen jo niin vanha

29.10.2012

unista

onneksi en elä
unimaailmassa:

todellisuudessa kukaan
ei liimaile päiväkirjani sivuja
kirjaston seiniin

eivätkä ala-asteaikojen ystävät
lähettele hämäriä kirjeitä
sanat muistuttavat asioista
jotka tahtoisin
vain häivyttää mielestäni

tosin
ehkä Herra Ylppö
hyppykengissä festarilavalla
olisi hauska kokea myös oikeasti,

lähinnä silti
valve-elämä tuntuu huomattavasti paremmalta

28.10.2012

lumesta


täällä kaikki on rauhallista
maailma helppo,
asiat hallittavissa

lunta renkaissa,
rasahdukset jalkojen alla

ilmassa tuoksuu pakkanen

odotan kinoksia
vaikka se tietää loppua
pyöräretkille

mikä hauskinta,
odotan joulua

tahdon leipoa pipareita

mitä kaikkea voikaan
pieni kerros lunta saada aikaan?

niksahduksen päässä
valoisampaa suuntaan

27.10.2012

ystävyytemme on varsin yksipuolista

hei sinä vanha ystävä,
koputtelet ikkunoideni takana
luuletko että
karkaan mukaasi
kun talvi tekee tuloaan?

en kiellä etteikö se välillä houkuttaisi
etten ajottain tuntisi itseäni
vieraaksi tässä kehossa

ja niin helvetin yksinäiseksi
hetkinä jolloin
helpointa olisi vain nukkua


opettelen
uudet ajatukset
omiksi

joten jätä minut selviämään,
on tässä muutakin tehtävää
kuin vihata


26.10.2012

arvokkaat minuutit

kun haluan kaupungista kotiin
pitää jaksaa istua paikalla
puoli tuntia kerrallaan

ne minuutit
ovat hiljaisen siirtymän
minuutteja


ehkä joskus kiiressä turhauttavia
mutta useimmiten olen kiitollinen

ehdin:

lukea luvun kirjasta
selata läpi ilmaisjakelulehden
kuunnella useamman kappaleen

itkeä
hengittää syvään
valmistautua

ajatella läpi päivän kaikki
ajatukset
kirjoittaa ne ylös
tärisevällä käsialalla

runoilla
salakuunnella
tarkkailla kaupunkia
sen alueellisia muutoksia

painaa pään ikkunaa vasten
nukkua päiväunet
lämmitellä jäätyneet sormet

25.10.2012

tyhmä leikki

kuinka voi pysäyttävältä tuntua
pieni vika jalassa
- ehkä viikko kävelyä
kyynärsauvojen varassa

mutta mitä sitten
jos todella kaatuisin portaissa
niin että luut natisevat
liitoksistaan?

löisin selkäni
kaikki tunto pakenisi varpaista?

eihän niin voi käydä,
ei minulle
nytkin saan ajaa pyörällä

aivan kohta viskaan
nämäkin kepit jälleen nurkkaan
tanssiakseni keikoilla
juostakseni ensilumessa

minua ei voi pysäyttää mikään
koska mitä tekisin
jos olisin loppuiäksi naulattu kiinni
apuvälineisiin

vaikka lähinnä naurattaa
taka-alalla häivähtää pelko:
nivelsiteet, älkää pettäkö
vaikka astun vahingossa vinoon

en tahdo leikkiä raajarikkoa
yhtään pidempää
kuin on pakko

24.10.2012

pikkujoulut

kerran leivoin pipareita lokakuussa
mutta se on toinen tarina

eikä liity joulutorttuihin
kynttilöihin, glögiin
sadesäähän ikkunoiden takana

kun jotain tahtoo tapahtuvan
kannattaa itse järjestää


se on hyvä periaate
kiitos sinulle siitä, rakas ystävä
oli hauskaa istua kanssasi
uunin edessä

äh, niin hienoja hetkiä

23.10.2012

pois epäily!

lakkaa kuvittelemasta
ettet ole tarpeeksi rohkea!

annat liikaa painoa
heikkouksille
niitä kun on jokaisessa

silti olet osannut aina lopulta
valita itse asioita
jotka lopulta osoittautuvat oikeiksi

katso nyt itseäsi!
olet joukossa jossa olet hiljaa
ainoastaan kun ei vain ole
sanottavaa



miten niin et pysty?
noin sanoit kerran elämästä

silti olet tässä

22.10.2012

maailman suurimpia murheita

nopeatempoisten päivien jälkeen
paluu arkeen iskee kasvoille,
lyö minut matalaksi
alistaa piileksimään peiton alle

enkä jaksa ajatella
kovinkaan myönteisesti:

onkohan se totta
ettei minusta koskaan enää
tule sitä maailman tärkeintä ihmistä?

kaikilla on jo joku
eivätkä he tiedä tarvitsevansa minua

enkä minäkään tiedä
ketä tässä kuuluisi kaivata
tai mistä unelmoida

turhauttaa,
olo on tahattoman itsetuhoinen

että jos nyt lipeän pitkospuilla
lyön pääni
kaadun jäätävään veteen

ajatus on naurettavan kutkuttava

ainahan sitä voisi
ottaa käyttöön ne vanhat tavat
valvotut yöt
laihtumiskontrollin

mutta mieluummin ei

kuuntelen sittenkin Egotrippiä
uskon tulevaan
siihen että asiat loksahtavat kohdalleen
eikä minun tarvitse
heittäytyä kokonaan onnettomaksi

21.10.2012

tätä on olla matkalla

tunnetusti nukun missä tahansa
vaikka rautatieaseman lattialla

sormet puristavat laukun kahvaa,
toinen rähjäisen huovan reunaa

tätä on olla matkalla:
askeleet kaikuvat, kuulutukset kimpoilevat
kivilattialla kylmä viiden tunnin odotusaika
ei lyhene vaikka kuinka huokailisi

tässä kaikki lipuu kauemmas:
pohjoinen kaupunki, täysi yöjuna

nyt ei ole väliä vaikka likaan vaatteeni

nyt
ei ole muuta kuin odotus
lipunmyyntipisteen aukeaminen
kiskobussi lähtee laiturista viisi

vain aikaa
suunnitella seuraavia matkoja
seuraavaa tilaisuutta
nukkua asemalla

20.10.2012

roolijako rikottu

en ole niin muukalainen
tässä joukossa kuin voisin
mutta vakoilijaksi itseni tunnen:

käyn silmillä lävitse huoneen joka nurkan
seinillä postikortit, valokuvat maailmasta
mukit, teepussit astiakaapissa, oveen teipattu
kolme syytä kasvissyönnille
hyllyssä teoksia joista päätellä
toisen pitävän intiaaneista

sivelen niiden kansia,
tahtoisin kovasti puhua kirjoista
ja saamelaisista

tilaisuus tulee
otan vastaan jokaisen
hymyn, keskustelunavauksen

tällä kertaa en istu hiljaa neljättä tuntia,
oi kuinka olen itsetyytyväinen!

19.10.2012

tässä risteyksessä

siitä on kymmenen tuntia
poltit tupakkaa tässä samassa paikassa
minä leikittelin suutelevani
oululaisessa alkuyössä

kun kerroit haluavasi tavata
toisen kerran puolen vuorokauden sisään:

kahvia tai teetä?
mitä väliä, en huomaa kuitenkaan
vaikka polttaisin kieleni
ja siihen nousisi rakkuloita


se mies oli humalassa lähestyessään
teki törkeitä ehdotuksia ja lopulta
lausui ääneen sen minkä minäkin
jos olisi tarpeeksi rohkeutta
tai epätoivoa:

miksette?

katsahdat minua varoen
ja tiedän todellisen vastauksen

joten tyydyn halaamaan
odottamaan kädet täristen aamua

18.10.2012

Nallikari

kenkäni vajoaa hiekkaan
kuin tämä kaupunki syysusvaan
lokakuiseen tihkusateeseen

tulivat suuret koneet,
repivät auki rannat
mutta jättivät meren

tyynen, rannattoman
tunnentyhjiön

käsillä paleltaa
aika ei kulje

olen maailman mitättömin
näkymättömin
onnellisin

17.10.2012

vaunu numero 59

juna pysähtyy vailla selityksiä
eikä liiku
naputtelen ikkunoita - etene!
ja lumi ulkona - sula pois!
en minä olekaan
valmis talveen

edessä naiset puhuvat saksaa
mutta murre on outo
eivätkä sanat solju vaan
sotkevat pääni

en ymmärrä - ääntäisitte kunnolla!


epäilen päätöksiä,
valintoja jotka tein

enkä voi edes nukkua -
pian ollaan Oulussa
vai olisiko parempi ohittaa kaupunki
antaa sen lipua ikkunoiden taa
haavekuvana?

16.10.2012

pohjoisen reaaliteetit

ensilumi ei tullut väärässä tahdissa:
se olen vain minä
liian pohjoisessa

mutta lokakuun puoliväli -
eikö vähän aikaista?
olen oppinut varautumaan pakkassäihin
ehkä sitten marraskuussa

talvi kestää huhtikuuhun!
näin minulle kerrotaan

ja lunta vielä toukokuussa?
ei, ei mahdotonta,
ei tule kuuloonkaan!

voi, totu siihen:
muista pakata tarpeeksi neuleita
ja pipoja
paksuja sukkahousuja
kun pakenet Inariin

silloin
et näe aurinkoa

totu siihen, etelän lapsi:
talvi ei vain vieraile
se on ja pitää maata
valtaosan vuodesta

15.10.2012

hymy, veikeä

sormivirkkaus,
se vasta on mukavaa
lattialla istuessa,
musiikkia kuunnellessa

ravistella päätä niin
että tukka heiluu
ja lasit lentää
no - melkein ainakin

en tarvitse ihmeitä
tyydyn olooni täällä

kunhan on teetä
ja tyttö
keltaisessa hupparissa

Rovaniemi on veikeä
poronsarvipatsaineen

veikeää vain oleskella
voittaa korttipelissä

14.10.2012

lähtemisestä jälleen

olen kasvanut lähtemään
pelottomasti etenemään junaradan suuntaan
rakastaen asemia,
kihelmöintiä varpaissa
ne tietävät: taas mennään

ja kuinka voisinkaan juurtua paikoilleen
kun maailma ihan huutaa luokseen?

miksi edes haluaisin
kulkea aina samoja katuja
kun pieni tauko niistä
laittaa rakastumaan uudelleen?

Pasilassa on pimeää
näen vain etäiset kaupunkivalot
Linnanmäen tähtimeren

näen pikajunan loputtoman pituuden
ja paikkani vaunussa viisikymmentäkuusi

minä olen kotonani
ja minulla on
kaikki mitä tarvitsen
kaikki mistä haaveilen
voi olla edessäni

13.10.2012

Tavastia

loppuunmyyty Tavastia,
Samuli Putro
minä
sekä kaksi muuta:

en vaihtais sekuntiakaan

täydellinen settilista
ja täydellinen mies
liikkeissään
eleissään
ilmeissään

katsoa minua -
kuolen onnesta

laula se tarina
joka kertoo Pietarista


huudan senkin jälkeen
kun ääni
lakkaa toimimasta

enkä muista
jalkojen olevan
lopussa

12.10.2012

tulevaisuudesta

ajoittain saatan
unohtaa itseni
sekä maailman jossa elän

kaikki saattaa alkaa
unesta
joka on liian kaunis loppuakseen

silloin sommittelen
sydämiä kouluvihkojen reunaan
olen pakahtua

tai luonnostelen
tulevan talon pohjapiirroksen

tuonne arkku päiväkirjoille,
tuohon puisen hyllyt eikä muuta

ei omaisuutta
jota jäädä kaipaamaan
kun tekee mieli pakata rinkka
ja kadota


hetkeksi unohdan kuka olen
siirryn olomuotoon
johon tahtoisin kasvaa

kasvaa irralleen
ja samalla kiinni -

vaikeaa

tai ehkä vain hyvä
että kumpikin vaihtoehto
tuntuu niin luotevalta



11.10.2012

illan täydeltä dramatiikkaa

painajainen aineellistuu:
henkilökortti hukassa

voi ei, voi ei
ei armahdusta Tavastian portsareilta
eikä keikalle ole hauska mennä
jos yksi puuttuu joukosta

äkkiryntäys huoneeseen
tavarat nurin, litra kokista lattialle
spekulointeja, pelkoja

eiköhän lähdetä
tutkimaan lehtiroskiksia

kunnes viimein sankarimme
löytää kortin laukustaan

miten tää nyt tänne…?

no, miten ikinä,
valtaisa helpotus purkautuu
nauruna ja halauksina


Illan sydänkohtauksen meille tarjoili minerva. ♥

10.10.2012

ikävä itään


olisipa tämä lätäkkö Pielinen
kaupunki ympärilläni Joensuu

koska tajusin taas miten paljon
tahdon sinne,
oppia kadut ja bussien reitit

ajaa pyörällä sen tietyn sillan yli
sen jonka kaiteelta roikuin
puhaltamassa saippuakuplia
täydellisen tietoisena kaikesta


vaikka Oulu on hyvä,
Oulusta tuntisin jonkun
jonka luokse mennä iltaisin
kun on pimeää

tahdon idän pakkaset
eikä enää merituulta
ja tahdon itäisen murteen

niin paljon että olen valmis
yrittämään vaikka viidesti

9.10.2012

epätoivon alhossa

haluaisin kirjoittaa
sanat eivät vain tunnu oikeilta

eivät vakavasti otettavilta
tai lukemisen arvoisilta

hitto,
enkä sittenkään osaa edes tätä?

miten turhauttavaa,
miten sanoinkuvaamattoman raastavaa
pyyhkiä pois kolmesataa virkettä

ei, ei ei
senkin samoihin teemoihin juuttunut
verbaalisesti lahjaton
lapsellinen
idiootti

et saa koskaan mitään aikaiseksi
paitsi ehkä muutama kymmenen päiväkirjaa
joita et kehtaa edes itse lukea

8.10.2012

kummaa unenomaisuutta

tämä päivä ei muistuta elämää
ennemmin jotain kummaa unta

missä vaiheessa
luiskahdin rajan taakse
ja aloin tuntea kaiken
kuin toisessa kehossa

matkustettuani koko päivän
ensin metrossa jääden
pois joka pysäkillä

sitten pitkin kaupunkia
kiireessä, pää kolmantena jalkana

lopulta linja-auton etanavuorolla
jalat ikkunaa vasten

eikä maailma muistuta
enää maailmaa

vaan harmaata kangasta
siihen maalattua
kuvaa tulipalosta

voisin kai ravistella päätäni
kuin koira ja sanoa:
nyt herätys

ennen kuin alan tosissani uskoa
m-hiukkasteorioihin
tai korkeimpiin voimiin

7.10.2012

perin jännittävää

on vaikea kertoa päivästä
jos huimin seikkailu on
kävellä kiertotietä kirjastolle

ei huvittanut lähteä
kaupungissa on silakkamarkkinat
enkä minä pidä kalasta

katsoin elokuvan
- siinä puhutaan saksaa

luin kirjaa
Jyväskylän salakäytävistä

ja koristelin peurakantisen päiväkirjan

kuuntelin
vanhempieni dialogia
puutarhahommien lomassa

yritin olla ironinen
sillä kukaan ei odota
sellaista minulta

siivosin jopa huoneeni
enkä löytänyt passia

6.10.2012

roolileikkejä

voisin olla reipas aktivisti
riehua lentolehtisineen
saada leiman sosiaalisena,
vähän hörhönä mutta
pohjimmiltaan hyväntahtoisena

entäs haaveileva runotyttö:
unelmoisin Terhistä ja Johannasta
täyttäisin päiväkirjasivut
Tiiu Helinän kappaleilla
samastuen joka säkeeseen

ehkä jatkan näin:
poimin osan sieltä, toisen täältä
identiteettipalapeliin

metsäteiden kautta
Korjaamon Vaunusaliin
jossa kieltäydyn pelkäämästä yksinäisyyttä
olessani ainoa pariton lukumäärä
muinaisratikoiden keskellä

kunhan vain minullekin
olisi paikka olemassa

jos ei joukossa
jos ei kanssasi kaksiossa
niin edes jossakin

oli se kaupunki tai rakennus,
keikkaklubi, kirjasto
tai yliopisto

metsä, järvi,
joku tietty bussikatos
kieli taikka olotila

kuvassa jossa sulautuisin taustamaisemaan
olennaisena kappaleena

5.10.2012

arkipäiväkamppailu

tässä hetkessä
en voisi olla enempää elossa

päädyttyäni pysäkin liian kauas
käyn taistelua aikatauluja vastaan

puhuri repii puista
kaiken heittää
kasvoilleni vedet
ja lehdet


pudotan huppuni
hiuksetkin kastuvat

jos bussi nyt kaartaa
sokean kulman takaa
minä juoksen vaikken jaksa

juoksen siitä riemusta
että happi valuu keuhkoihin

jos vauhtini ei riitä
kertovat terävät hengenvedot
siitä kuinka ainakin yritin

4.10.2012

torstai-iltojen levottomuus

sateinen torstai-ilta
aika käy helposti pitkäksi

hieman eristyksissä muista
juoksua märän pihan lävitse niin
että kengät putoavat lätäköihin

ei paljonkaan tekemistä

ratkaise matemaattinen yhtälö:
kuinka monta tuntia
nukkumaanmenoon,
heräämiseen,
siihen että bussi lähtee asemalta?

tylsää, tylsää –

selaan nettiä, luen kirjaa
pääsisinpä jo kaupunkiin,
yökirjastoon, Korjaamon keikalle
kotiin

ärsyyntymään pikkuveljeen
nukkumaan omaan vuoteeseen

3.10.2012

tanssi ja unohda

tanssi
tanssi nyt vain
unohda ettet kuulu näihin bileisiin

voi miksi,
miksi menet aina niin hämillesi
ja tuijottelet vain
kenkiäsi?

mikset voisi pitää hauskaa
kuten lempibändin konsertissa

siellä eivät haittaa
ihmisten katseet
ihmisten puheet

siis tanssi ja
hetkeksi unohda
vihaavasi puolta siitä mitä teet

mitä sanot, kuinka olet
miten palavasti joskus ihastut
liian kauniisiin tyttöihin

heidän paikkansa on
keskellä tanssilattiaa

sinun salin reunassa
viimeisen hitaan aikana

2.10.2012

ei menny niin kuin Strömsössä

oletko vieraillut paikassa jossa
asiat harvoin sujuvat
kuten elokuvissa?

tervetuloa Opistolle –
informaatio ei kulje
mitä tärkeämpi asia, sen huonommin
kukaan siitä mitään tietää

puskaradio sentään toimii
pääasiallisesti kaikki tieto
kulkee täällä epävirallisia polkuja

ovet eivät aukea
joten istuskelen aulassa
odottamassa joko pelastavaa sivaria
tai hämmentynyttä linjalaista

että jaksaa naurattaa

ja vaikka välillä suututtaakin
en vaihtaisi pois tätä
toimivasti epätoimivaa yhteisöä

1.10.2012

lokakuu


vuosi on kierinyt pisteeseen jossa
mielialani heittävät säätilojen tavoin

kauteen johon kulminoituvat sekä
elämäni pelottavimmat muistot
toisaalta jotain minkä ajattelu
saa vieläkin siiveniskuja vatsanpohjassa

piileskelen
hullaannun uudestaan
nuoruuden suosikkibändiin
tallatessani ruskalehdet mössöksi
kengänpohjiin

annan kieliopin viedä
puraisen sormeen ja sotken
paitani verellä

seuraavat kolmekymmentä päivää
ovat täysi arvoitus

koska mieliala saattaa pudota sateen lailla
mutta tuskin niinkään

on paljon tekemistä:
junamatkoja, ystäviä,
suuria kirjoitussuunnitelmia

on asia jossa keksin olevani hyvä
se saa minut hymyilemään

minulla on salaisuus, mutten kerro teille
se on kiva salaisuus, kivempi kuin
ne asiat jotka
olen yleensä piilottanut
lokakuuhun