31.1.2012

Kaunis aamu tänään


aamuyhdeksältä
bussit ovat vartin myöhässä

se ei haittaa

tanssin pysäkillä yksinäni välittämättä
ihmisten katseista

ja tahtoisin vain hymyillä vastaantulijoille,
jokaiselle pakkasessa varpaansa jäädyttävälle

roikkua penkkien ylitse sanomassa
että maailma on kaunis
tänä aamuna


kämmenessä on haava
se hankaa lyijykynäpintaa vasten

kun kirjoitan päiväkirjaani jälkieuforiassa

se ei haittaa,
pois jäädessä huudan bussikuskille kiitokset

30.1.2012

Sopivasti sekaisin

Terhi on punaisessa mekossaan
niin hengästyttävän kaunis
että voisin kiljua ääneni pois aivan siitä ilosta

elämäni on sekaisin kun tiistaiaamuna ei tarvitse nousta kouluun
vaan sitä vasten
taittuvana yönä

kävelen Helsingin katuja,
laulan ja syön
jäätyneitä dominokeksejä

oikealla tavalla sekaisin
pääni

on hatara, jalat eivät oikein enää kanna

kunhan vain pysäkille asti

29.1.2012

Etukäteiseuforia


on hetkiä jolloin kyselen itseltäni
onko edes mahdollista olla näin onnellinen?

tuntuu kuin
halkeaisin

kuten Ronja jos hän ei saa huutaa kevättä

ja minä voisin huutaa
keskellä talvea

että mikään pakkanen ei pidättele minua

vie pois onnentunnetta
joka syntyy yökyläilystä ja
rakkaudesta

itseään ja muita kohtaan

maailmoja

teekuppikeskusteluja


ja vaikka en nyt voi huutaa
koska pikkuveli nukkuu seinän takana

huomenna kiljun ääneni käheäksi keikkayleisön joukossa

28.1.2012

kasvamisesta

nykyään minulta kysellään että saanko jo äänestää,
ja yöpaikan määritelmäksi riittää
yhden kaverin luona

se ei ole outoa kun lapsuudenystävä
kertoo kuinka suuteli baarin tanssilattialla
tai tuskailee autokoulusta, ylioppilaskirjoituksista

yhä useampi tutuistani asuu yksin
ja viikonloppuisin voi valvoa miten huvittaa

että minä todella mietin yliopistohakuja
lähden kesällä junamatkalle Ruotsiin
sillä olethan sinä pian kahdeksantoista

kuinka voisin koskaan tottua siihen
etten ole enää mikään lapsi
kun peilistä kuitenkin tuijottaa sellainen?

27.1.2012

Vieraantumista

kaikki tässä hetkessä
on niin sietämättömän tuttua

bussin reitti keskustasta pohjoiseen
luminen tie ja täyteen ahdetut penkit

kunnollisena helsinkiläisenä minun kuuluisi
varoa viereeni istunutta naista
joka näyttää siltä että saattaa pian nukahtaa

luomet ovat lyijyä
leuka lyö vasten rintakehää

tässä kaupungissa olisi tapana rukoilla
että älä nyt vain nukahda siihen
koska silloinhan joutuisin ravistelemaan häntä hereille, koskettamaan
kun tahdon jäädä pois

mutta huomaan toivovani
että hän painaisi tuon
raskaansa päänsä minua vasten

tarkoittaako se vieraantumista kotikaupunkini tavoista,
tarkoittaako se

että nyt jos koskaan on pakattava tavarat
ja muutettava sinne missä kuskilla heilutetaan
kun jäädään kyydistä pois?

26.1.2012

Tilastot ja todennäköisyys

ja loppuu pian tämäkin jakso
lasken matematiikkaa lattialla
patteri hurisee, tikittää

muuten on uninen iltahiljaisuus
vain naurunkajahduksia käytävästä

lasken lisää ja suren
että keikuin koko kurssin tuolillani
tuijottelin tyhjiä papereita enkä tehnyt mitään

vaikka oikeastaan voisin melkein
sanoa pitäväni tilastoista

ulkona on lunta
kokeesta voisi tulla kuusi

minulla on lyhytproosaa käden ulottuvilla

binomikertoimien kohdalla puren kynää
ymmärrykseni loppuu siihen

helpompaa tämä on kuin derivointi

25.1.2012

jotain enemmän

minä en ole niitä ihmisiä
jotka jumittavat menneisyydessään

joten miksi sitten kutsun esiin
varjoja joita lupasin
lakata seuraamasta

hakeudun tilanteisiin
joissa ne nousevat väkisin mieleni päälle

minä en ole yhtä kuin ristiriita
enkä minä ole ahdistus
vaan

olen muuta kuin kasa pelkoja
vainoharhaa, epätoivoa, vaihtelevia mielialoja


haluan olla yhtä kuin keinut
polkupyörä, talvinen metsäpolku
kesäinen järvenranta

jotain todellista,
jotain onnellista

jotain enemmän kuin kasa turhia toiveita

24.1.2012

harmeja

se joka sanoi että
ensivaikutelma pettää

oli hyvin viisas tapaus

sillä päivä voi taittua ikäväksi
vaikka se aamulla olisi näyttänyt
elämäni parhaimmalta

yrityksistä huolimatta en saa lippuja
loistavan bändin keikalle

turhautuneena itken ja hakkaan patteria
koska kaikki tuntuu niin epäreilulta

en pääse laulamaan mukana
hehkumaan onnea nähdessäni lavalla
nuo naiset ja miehet joiden laulut
ovat saaneet minut
(viimeksi sunnuntaina)
lähes itkemään


onneksi olen melko taitava
piristämään itseäni

parin tunnin päästä ei harmita,
juon teetä ja luen kirjaa kunnes nukahdan

hetkeksi

herätessä pää tuntuu raskaalta ja tajuan
että tietokoneen kaiuttimet ovat
sanoneet itsensä irti yhteistyöstä

(onneksi siihen auttaa
kun käynnistää koneen uudestaan)

23.1.2012

Elokuvaelämä

joskus tunnen olevani
teini-ikäisen itseni novellihahmo

joku joka nyt toistaa nuorena kirjoitettuja tarinoitaan

kun huone on pimeä
ja sormet tahriutuvat suklaaseen

ja sanovat Amelieta kliseeksi
mutta minä pidän siitä

kuinka päähenkilö heittää leipiä
syö vadelmia sotkematta
selailee valokuvakirjoja

tahdon elokuvaelämää

sellaista jossa ikävätkin asiat
– suru, kaipaus
epäonnistunut rakastuminen
viha, pelko ja sotkeentuneet ajatukset

sopivat käsikirjoitukseen

22.1.2012

virhe numero yhdeksän


se mitä tapahtui,
en tiedä osaanko katua vai onko
pelkkä tapa sanoa
toivon että olisin tehnyt toisin

koska loppujen lopuksi on ehkä
parempi romauttaa kaikki
kerrallaan

kuin antaa sen hiljaa tukehtua omaan vaikeuteensa


olen itkenyt ja vihannut
käsiäni, kasvojani, itseäni

pelännyt olla yksin, takertunut
antanut äidin silittää hiuksiani
ja sanoa että minä olen vielä aivan lapsi

ajatellut asiat läpi
käsittänyt tekoni, niiden seuraukset
vaikutukset ja sen

että tahtoisin pyytää anteeksi ihmiseltä
jota koskaan en ole tavannut

mutta joka aivan syystä
ei halua kuulla nimeäni
enää koskaan



(Piilohehkutus: Herra Ylppö & Ihmiset - Paula puree)

21.1.2012

Kohtaaminen metroasemalla

metroasemalla kohtaan noita
tuttuja menneiltä vuosilta

mikä mahdollisuus on että juuri me
satumme seisomaan yhdessä muuten
niin autiolla asemalla

he tunnistavat,
ainakin luulen niin, nauravat
minulle tai jollekin omalle jutulleen

minä nostan pääni korkealle
annan itseni näkyä maailmalle sillä

ei ole enää syitä piiloutua

he eivät tiedä mistä olen tulossa
mitä teen yksin
kaukana kotoa


eivät tiedä ja veikkaan etteivät
osaa arvata

kuinka pahasti olen juuri sotkenut asioita

ja siitä huolimatta kuljen leuka pystyssä
katson heidän ohitseen ja lävitseen

metron saapuessa suljen silmäni
annan ilmavirran pyyhkiä
minut pois tästä maisemasta

20.1.2012

jos kuolisin

jos nyt suistuisimme tieltä
kuolisinko minä onnellisena?

jos lumi viettäisi renkaiden alta
veisi auton
katon kautta ympäri pellolle

voisinko minä silloin ajatella
että siirryin rajan ylitse

murehtimatta turhia?


voisinko ajatella että joku jäisi kaipaamaan
vaikkei vastaisi viesteihin

tai

etten ollut huono tytär
ystävä tai mikä ikinä
vaikka joskus sanoin asioita joita

on vaikea
vetää enää myöhemmin
takaisin


jos minä kuolisi
ja kasvoiltani löytyisi suolavettä

kummasta he kuvittelisivat minun itkeneen;

surusta koska kukaan ei voi luvata
varmasti tulevaisuutta

vaiko ilosta sillä tie on avoin moneen suuntaan
lähden kesällä Ruotsiin ja
takaisin

19.1.2012

lumisokea

järvi

hanget peittävät rantaviivaa
mutta keskeltä se on sula,
mustaa vettä ja

upottavaa jäätä

laiturin ääriviivat häipyvät

maa on niin kirkas etten erota
mistä se loppuu ja mistä
alkaa se vyöhyke jolle en uskalla astua

ei
uskalla laskea
jalkojaan siinä pelossa

että maa niiden alta hajoaa pirstaloituu

hukkuu

uppoaa
kylmyyteen

kädet kohmeessa

minusta tulee
lumisokea

18.1.2012

Hölmö


miksihän minä itken sille
että saavun kotiin vasta myöhään illalla

tai etten tiedä milloin
ja missä kuuluisi olla lauantaina

romahdan ja huudan puhelimessa että
mene pois vaikka täällä ei ole ketään muuta

paitsi ystävä joka kietoo kätensä ympärilleni
nojaan päätä vasten polvea
ja itken kuin lapsi

lapsi minä kai olenkin,

takkutukka, kärsimätön, vaikea

hän silittää päätäni ja asiat järjestyvät kyllä

hetken päästä en jaksa olla enää surullinen

tunti (tai viisi) sinne tai tänne,

olen aivan liian vanha itkemään
sellaisen takia

17.1.2012

Nopeat tunnit

päiväni katosi johonkin
niin nopeasti että tajusin vasta kellon käyvän yli kymmentä

en
ole
vielä
runoillut

koska:

aamulla pyykkituvassa on niin hiljaista
että varon askelia
jopa paljain varpain

ja päivällä istun oppitunneilla
vaikka ajattelin jättää välistä
ainakin kuvaamataidon

kuuntelen kuva-analyysia kunnes
kello on melkein viisi

ja kävelen pimeän keskustan poikki kirjastoon


illalla olin kai hieman naurettava
epävarmuudessa, haparoivissa ajatuksissa

pyysin anteeksi ja inhosin sitä että puhuin niin
suoraan mitä oikein ajattelin


olisin halunnut lukea siitä mitä
ehkä tapahtui Anastasialle

(mutta se varmaan oli sittenkin joku toinen,
se Anna Andersson, joku
mieleltään järkkynyt,
vaikka puhuikin sujuvaa venäjää)

mutta tartuin silti kirjaan toisesta ajasta, paikasta
toisenlaisesta maailmasta

nypin muruja petivaatteista ja tajusin
että taas on pimeä
enkä ole
vieläkään runoillut

16.1.2012

Varjoni pituus

ihmettelen
kuinka joku ei ole koskaan katsellut puita
kun ne taipuvat lumipeittoisina kohti katua

seurannut tiiviisti varjoaan pimeässä
kuinka se kasvaa, venyy pitkäksi
kapeaksi jäisellä tiellä

minä kun en osaa muuta ajatellakaan

varjoni pituutta,
heijastuksia


sitä minä vain

että eilen istuin kylpyhuoneen lattialla itkemässä
mutta tänään nauran
pyyhin hiusvärin jäämiä pois ystäväni kasvoilta

taiteilen karkkinauhasta rannerenkaan

eikä varjojen pituus
yletä tänne asti

15.1.2012

raitiovaunuikävä

kirjaudu sisään kirjaudu ulos,

ota puhelin käteen ja naputa numero
mutta jätä painamatta luuria

tekstiviestiluonnoskansio paisuu

en keksi oikeaa sanamuotoa
sillä miksi ketään
kiinnostaisi?

ei kai sen niin väliä,
onhan minulla ystäviä täällä

heidän seurassaan en tunne itseäni
kovin yksinäiseksi

mutta silti minä kaipaan maailmaa ulkopuolella
toivon että joku soittaisi ja samalla pelkään

ei ole mitään sanottavaa,
ei tärkeää kerrottavaa

harjoitukset menivät hyvin ja tanssin hienosti,
nousin ilmaan
rastatkin voivat hyvin

tahdon jonkun kutsumaan pelkojani tyhmäksi
sanomaan minua rakkaaksi

kertomaan Helsingin keskustasta
lievittämään raitiovaunuikävää ja
lähettämään päivitetyt juna-aikataulut

14.1.2012

Opiksi kaikille


älä lukitse yhdeksää opistolaista
samaan tilaan koko illaksi

äläkä anna niille sokeria
väsyneessä tilassa

epämääräistä kasautumista sohville
kämppishuutokauppaa
ja arvuutteluleikkejä

hysteria tarttuu koko porukkaan
hymyilyttää vaikka
edelleen kurkkuun sattuu

eikä tämä nauraminen välttämättä auta asiaa

13.1.2012

Semisti kipeänä

karhea kurkku,
usvainen pää

vedän tanssit läpi sumussa toivoen
että saisin jo käpertyä olemaan paikoillani

en tahtoisi liikuttaa kehoani,
tunnen olevani joustamaton metallikeppi
jonka jäsenet ovat raskasta lyijyrautaa

eikä parini taatusti jaksa kannatella minua


myöhemmin hytisen lainapeiton alla kylmästä,
silmät painuvat väkisin kiinni ja

en vastaa viesteihin,
selkeiden lauseiden muodostus ei kiinnosta

tahtoisin vain teemukin, silityksiä päälaella
tai jotain
nukkua kellon ympäri
näkemättä unia


Ja huomenna pitää tanssia kello 10 - 17.  >:

12.1.2012

Neulankärjellä

neula raapii päänahkaa

hetken mielessä käy, että
pitäisikö nyt katua

sanoa että älä tee sitä
minä haluan takaisin omat hiukseni
ne jotka valuvat yläselkään

mutta en sano mitään
annan niiden tiivistyä takuiksi

ajattelen äitiäni
joka aina halusi kammata ne suoriksi

onko hän nyt pettynyt
kun tyttärellä ei ole kiharoita tansseissa?

mutta minä en aio perääntyä,
neula raapii ja puren hammasta yhteen

sillä nämä kolme päivää
olen tuntenut itseni kauniiksi

11.1.2012

Tervashampoota hiuksissa


en jaksa nousta ensimmäiselle tunnille

pesen rauhassa hiukset
ja terva tuoksuu sormissa koko päivän

ulkona sataa lisää lunta, minä nukun
keskellä alkuiltaa
vastailen unipöllyissä kiitosviesteihin

työnnän postilaatikkoon keksilähetyksen
rämmin hangissa,
seison pimeän moottoritien laidalla

maailmani näyttää avaralta

sitä valaisevat lamput ja valkea nietos
värittävät laulut, tarinat ja toiveet

tervashampoon haju hiuksissani

10.1.2012

vapaudu pelosta

vapauttakaa minut
lakatkaa vainoamasta

kurkkimasta nurkkien takaa
tarttumasta kiinni käsistä juuri
kun kuvittelin ravistelleeni itseni irti

minulla ei ole enää
pienintäkään aikomusta alistua
ja oppia pelkäämään

minä en aio antaa periksi
kummallisille pakkomielteille
itseään toistaville
ajatuksille


minua eivät määritä numerot
normit, ihanteet,
tai se kuinka moni ohikulkija katsoo hyväksyvästi

eivät sananne tai tekonne
muiden mielipiteet, toiveet
tai ajatukset siitä millainen kuuluisi olla

minä olen

vain minä

ainoastaan itseni määriteltävissä

9.1.2012

takkutukka

tänään päähäni ilmestyi kasa takkuja
joista olen haaveillut
kuukausien ajan

ne ovat pehmeät, tummanruskeat
pidän niitä keltaisella rusetilla sillä
avonaisina ne sojottavat
vallattomasti
eri suuntiin

minulla on takut
minulla on ruskeat hiukset ja otsatukka

minä en ole enää se vaalea tyttö
joka kieltäytyi itsepintaisesti näkemästä taululle

käytti vaatteissaan mustaa ja
vihasi keltaista

ei tunnistanut omaa nimeään

8.1.2012

Älä katoa

kaiken tämän keskellä haluaisin sanoa:
älä sinäkin katoa elämästäni

mutta se tuntuu vaikealta sillä
minkä me oikein sille voisimme?

niin siinä vain käy,
ihmiset etääntyvät
mikään ei koskaan pysy samana
vuodesta toiseen

ehkä se on hyvä

on päiviä jolloin en siedä ajatuksiani
muistoja sinusta
ja sitä millaisen määrän tunteita ne minussa  
herättävät

en silti osaa iloita siitä
että muutat kohta pois

(hitto, sinunhan piti olla kanssani aina)

et ehkä soita minulle koskaan
enkä minä ole tarpeeksi rohkea tarttuakseni luuriin

kun nytkin tunnen itseni idiootiksi kysyessä mitä kuuluu

en koskaan tunne saavani kovin rehellistä vastausta


(Menipä vähän turhan henkilökohtaiseksi ja helposti tunnistettavaksi ehkä, mutta toivottavasti en aiheuta mitään hallaa kenellekään. Sen lisäksi naurattaa, koska olen ollut tänään todella onnellinen ja sitten hetkellisen surullisuuspuuskan takia kirjoitan angstirunon, vaikka voisin kertoilla ratikkamatkasta, letuista, fanityttöilystä tai pakkasilmoista. Art never comes from happiness vai miten se menikään?)

7.1.2012

Vierustoveristani

hän hymyilee kohteliaasti, viereen istuu
kysymättä enempiä mutta
olen liian yllättynyt vastaamaan edes tervehdykseen

ja mietin että kuinka eriskummallinen parivaljakko
olemme, vieraat toisillemme

minä takkutukkatyttö villavaatteissa
hän siisti nuori mies, juuri sellainen
joita teinityttöjen äidit palvovat
näiden tuodessa heitä kotiin

hänellä on hieno älypuhelin, minikannettava
englanninkielisiä oppikirjoja ja
lentolippu Alankomaihin

hän puhuu sujuvasti saksaa, kuvittelisin
minä kirjoitan takkuavia runoja repaleiseen muistivihkoon
kuuntelen kolisevaa cd-soitinta kunnes en enää
erota junan taustaääniä niistä
jotka tulevat nauhalta

tekniikkaälykkö ja alaikäinen humanistilapsi,

jos minä suutelisin sitä tyttöä eteisessä
lentäisimme kai molemmat pihalle

6.1.2012

Rovaniemi - Helsinki


pian aion matkustaa pois täältä;

olen pakannut tavarani
valinnut huomiselle vaatteet
joissa on helppo käpertyä junapenkille

asetellut kirjat punaiseen kilpikonnakassiin
yhdessä äänilevyjen soittimen ja vihkojen kanssa

aamulla lähden takaisin etelään

siellä ei ehkä ole lunta
tai pimeitä vaararinteitä

mutta ainakin on
raitiovaunuja

ihmiset puhuvat töksähtäen tavalla
jota muualta tulleet
pitävät teennäisenä

sulaudun yhdeksi puolesta miljoonasta
mukaudun paikallisbussiaikatauluihin

siellä matkat sentään
maksavat kohtuuhinnan

5.1.2012

ehkä haluaisin kauemmas

nämä lumiset tiet voisivat
olla mistä tahansa Suomen kaupungista
ja alan hämärästi ymmärtää kaipuuta muualle
vieraisiin kieliin
ja outoihin kulttuureihin

ehkä me lähdemme Ruotsiin
silloin olisin vapaa menemään
juuri minne tahdon

katsomme ranskalaisia rakkauselokuvia
puhumme englanninkielisistä kirjoista

kyllä minä muistan mitä on olla
vielä kauempana kotoa

joku päivä teen siitä taas totta itselleni

4.1.2012

Napapiirin parempi puoli


Napapiiri täällä on koottu muovista
värivaloista, rekiajeluista
vieraskielisistä opastauluista

kaakao muistuu lapsuuden lasketteluretkiltä
ajalta jolloin
en osannut yhdistää Leviä Kolariin
ja Rukakin sijaitsi Lapissa

pohjoispuolella on hiljaisempaa
tummaa metsää, pehmeää nietosta

Ounasvaaran huipulla ei liiku mikään
ei edes rinnehissit

3.1.2012

Rovaniemen keskustassa

kaupungin keskusta
muistuttaa kuulemma poronsarvea

ihmiset täällä kulkevat harvemmin busseilla

Kemijoen rannassa tuiskuttaa
vasten kasvojamme
mutta vesi velloo mustana
raskaana kuin kylmyys
pakkanen

(se jäätää varpaat,
hengityksemme)

turisteilla on haalarit
he kulkevat lumisia teitä
ihmetellen näkemäänsä

minä vedän huivia tiukempaa
jottei pakkanen
nakertaisi ihooni reikiä

2.1.2012

Matkalaismatematiikkaa


tämä matka on vain alku
yhdeksän tunnin prologi

sen aikana rikon
kuuden maakunnan rajan
venytän reviiriäni taas kaksisataa kilometriä
pohjoiseen

seuraa kuinka aamu taittuu päiväksi joka
taittuu iltapimeään

matkan saldo: puutuneet jalat
kolme uutta rautatieasemaa
kaksi kirjeenalkua
yksi kaupunkivaltaus lisää

1.1.2012

Uudenvuodenpäivä

nyt kun olen
keinotekoisten aikarajojen tällä puolella
ja pakkastakin alkaa olla järkevissä määrin

Eleanoora Rosenholm kuulostaa
paremmalta kuin tavallisesti

ja Zen Cafe aivan yhtä loistavalta kuin aina

tahtoisin kokea sen kolmen viikon taivaan
haluaisin jo herätä aamuisin omasta yksiöstä
soittaa itsekseni vuokralaista

kai olen vain kärsimätön
menen asioiden edelle

tänään:
juoksin halki ydinkeskustan nähdäkseni
kuinka bussin takavalot jättivät aseman
ja noustessani seuraavaan
kolautan polveni lattiaan

puren hammasta takapenkissä enkä itke

minä en aloita vuottani sillä tavalla
vaikka tiedän kyllä että tänään on
aivan yhtä suuri oikeus itkeä
kuin muinakin päivinä vuodessa


*

(Lähden huomenaamuna Rovaniemelle vajaaksi viikoksi enkä ota konetta mukaan. Kirosäkeet päivittyy todennäköisesti ensi viikonloppuna. Hyvää vuodenvaihdetta kaikille. ♥)