järvi
hanget peittävät rantaviivaa
mutta keskeltä se on sula,
mustaa vettä ja
upottavaa jäätä
laiturin ääriviivat häipyvät
maa on niin kirkas etten erota
mistä se loppuu ja mistä
alkaa se vyöhyke jolle en uskalla astua
ei
uskalla laskea
jalkojaan siinä pelossa
että maa niiden alta hajoaa pirstaloituu
hukkuu
uppoaa
kylmyyteen
kädet kohmeessa
minusta tulee
lumisokea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti