Terhi on punaisessa mekossaan
niin hengästyttävän kaunis
että voisin kiljua ääneni pois aivan siitä ilosta
elämäni on sekaisin kun tiistaiaamuna ei tarvitse nousta kouluun
vaan sitä vasten
taittuvana yönä
kävelen Helsingin katuja,
laulan ja syön
jäätyneitä dominokeksejä
oikealla tavalla sekaisin
pääni
on hatara, jalat eivät oikein enää kanna
kunhan vain pysäkille asti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti