karhea kurkku,
usvainen pää
vedän tanssit läpi sumussa toivoen
että saisin jo käpertyä olemaan paikoillani
en tahtoisi liikuttaa kehoani,
tunnen olevani joustamaton metallikeppi
jonka jäsenet ovat raskasta lyijyrautaa
eikä parini taatusti jaksa kannatella minua
myöhemmin hytisen lainapeiton alla kylmästä,
silmät painuvat väkisin kiinni ja
en vastaa viesteihin,
selkeiden lauseiden muodostus ei kiinnosta
tahtoisin vain teemukin, silityksiä päälaella
tai jotain
nukkua kellon ympäri
näkemättä unia
Ja huomenna pitää tanssia kello 10 - 17. >:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti