hän hymyilee kohteliaasti, viereen istuu
kysymättä enempiä mutta
olen liian yllättynyt vastaamaan edes tervehdykseen
ja mietin että kuinka eriskummallinen parivaljakko
olemme, vieraat toisillemme
minä takkutukkatyttö villavaatteissa
hän siisti nuori mies, juuri sellainen
joita teinityttöjen äidit palvovat
näiden tuodessa heitä kotiin
hänellä on hieno älypuhelin, minikannettava
englanninkielisiä oppikirjoja ja
lentolippu Alankomaihin
hän puhuu sujuvasti saksaa, kuvittelisin
minä kirjoitan takkuavia runoja repaleiseen muistivihkoon
kuuntelen kolisevaa cd-soitinta kunnes en enää
erota junan taustaääniä niistä
jotka tulevat nauhalta
tekniikkaälykkö ja alaikäinen humanistilapsi,
jos minä suutelisin sitä tyttöä eteisessä
lentäisimme kai molemmat pihalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti