Vuosi on tullut päätökseen ja sitä kautta myös Kirosäkeet. Aloittaessani en rehellisesti sanottuna uskonut, että oikeasti jaksaisin runoilla tasaisesti vuoden ajan. Joskus selvästi kannattaa silti yrittää.
Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea ja ilmaista ajatuksiaan. On ollut hirveän kivaa. Sen verran kivaa, etten varmaan osaa lopettaa tähän.
...enkä aiokaan, koska minulla on mielessäni jo seuraava kirjoitusjuttu, joka on vähän samanlainen mutta toisaalta vähän erilainen. Aloitan sen 1.1.2013 ja linkitän tännekin, jos teitä vielä kiinnostaa seurata mukana.
Joten toivotan jo nyt hyvää alkavaa talvea, kaunista joulua ja hienoa uutta vuotta, kaikkea kerralla. Kirjoittaminen on ihanaa.
onhan noita laulajia ja tuulta pohjoisesta
allapäisiä mielialoja, ylpeyttä, iloa
ja kirosäkeet
(Menen muuten katsomaan CMX:ää 4.12., toivottavasti pääsisin laulamaan siellä mukana.)
20.11.2012
366
akselinpyörähdys sitten
oli kuulas pakkasilta
ilta jona minä lumipoluilla
minä päätin muuttua
suhteellisen lyhyt aika
kerätä rohkeutta, leikata hiukset
matkustaa yksin
kauemmas kuin koskaan
nyt
olen tässä
en samana kuin viime vuonna
jotenkin muuttuneena
parempana versiona
ei ei ei
älä lyö minua alas
älä murskaa yhtään unelmaa
tyrmää haavetta
sillä ne kaikki voivat
vielä joku kaunis päivä olla totta
nyt ei ole lunta
on eri toiveita eri pelkoja
ja jotain saattoi kadota sinä aikana
meni vaikea syksy
ja epävarma talvi
tanssit ja huumaava kesä
tuli helpompi syksy
kuuden tunnin kirjoitusajat
kahdeksantoista vuotta
ja uudet ideat
en pelkää tulevia aikoja
siellä missä on loppuja
minä näen uusia alkuja
oli kuulas pakkasilta
ilta jona minä lumipoluilla
minä päätin muuttua
suhteellisen lyhyt aika
kerätä rohkeutta, leikata hiukset
matkustaa yksin
kauemmas kuin koskaan
nyt
olen tässä
en samana kuin viime vuonna
jotenkin muuttuneena
parempana versiona
ei ei ei
älä lyö minua alas
älä murskaa yhtään unelmaa
tyrmää haavetta
sillä ne kaikki voivat
vielä joku kaunis päivä olla totta
nyt ei ole lunta
on eri toiveita eri pelkoja
ja jotain saattoi kadota sinä aikana
meni vaikea syksy
ja epävarma talvi
tanssit ja huumaava kesä
tuli helpompi syksy
kuuden tunnin kirjoitusajat
kahdeksantoista vuotta
ja uudet ideat
en pelkää tulevia aikoja
siellä missä on loppuja
minä näen uusia alkuja
19.11.2012
hyvä herra Haahtela
rakas Joel Haahtela,
nyt kun olen kahlannut läpi
kaikki kirjasi sitä esikoisteosta lukuunottamatta
tahtoisin kiittää
parilla lyhyellä lauseella:
kiitos tarinoista
joissa tuntuu elämä
aiheesta riippuen suolainen meri
tai mannertuuli
joissa raitiovaunut kolisevat
Saksan pikkukaupungeissa
tuntemattomat naiset haihtuvat
heitä rakastavien elämästä
kiitos
tarinoiden omatakeisesta poljennosta
ihmisistä jotka
ovat aina etsimässä jotakin
onnea tai rakkautta
kadonnutta sukulaista
kiitos häilyvistä maisemista
loppuratkaisuista
yllättävistä juonikuluista
olet parasta mitä
pitkään aikaan on kirjastossa
käsiini tarttunut
nyt kun olen kahlannut läpi
kaikki kirjasi sitä esikoisteosta lukuunottamatta
tahtoisin kiittää
parilla lyhyellä lauseella:
kiitos tarinoista
joissa tuntuu elämä
aiheesta riippuen suolainen meri
tai mannertuuli
joissa raitiovaunut kolisevat
Saksan pikkukaupungeissa
tuntemattomat naiset haihtuvat
heitä rakastavien elämästä
kiitos
tarinoiden omatakeisesta poljennosta
ihmisistä jotka
ovat aina etsimässä jotakin
onnea tai rakkautta
kadonnutta sukulaista
kiitos häilyvistä maisemista
loppuratkaisuista
yllättävistä juonikuluista
olet parasta mitä
pitkään aikaan on kirjastossa
käsiini tarttunut
18.11.2012
minä odotan sinua
minä odotan sinua,
kasvot vasten ikkunaa
tie on harmaa ja hiljainen
olen laittanut valmiiksi huoneen
keittänyt glögiä
sytyttänyt kynttilöitä
sulkenut harmaan maailman ulos
meitä häiritsemästä
minä odotan sinua,
pelkään ettet tulekaan
missä välissä
syttyi näin voimakas ikävä?
tahdon kuulla sinun nauravan
aloittaa lauseen sanoilla
muistatko kun me silloin
seitsemänvuotiaana --
tiedätkö
teet minut onnelliseksi sanomalla
että olet aina pitänyt minusta
kaksitoista vuotta
niin kauan ei kukaan toinen
ole pysynyt mukana
kasvot vasten ikkunaa
tie on harmaa ja hiljainen
olen laittanut valmiiksi huoneen
keittänyt glögiä
sytyttänyt kynttilöitä
sulkenut harmaan maailman ulos
meitä häiritsemästä
minä odotan sinua,
pelkään ettet tulekaan
missä välissä
syttyi näin voimakas ikävä?
tahdon kuulla sinun nauravan
aloittaa lauseen sanoilla
muistatko kun me silloin
seitsemänvuotiaana --
tiedätkö
teet minut onnelliseksi sanomalla
että olet aina pitänyt minusta
kaksitoista vuotta
niin kauan ei kukaan toinen
ole pysynyt mukana
17.11.2012
hetkistä
pidän kiinni sekunneista
jotka koen arvokkaina:
ohivälähtävistä maisemista
mutavellistä pellonreunoilla
ja polkupyörän renkaissa
tulevaisuuskeskusteluista
eturivissä tanssimisesta
katsekontakteista
nämä ovat asioita jotka
myöhemmin muistan
elämäni parhaina hetkinä,
hetkistä kasvavat päivät
päivästä viikot ja vuodet
että vuodesta toiseen voisin
lämmitellä veden alla hymyillen
voisin huutaa kurkku suorana
ympärillä autio maantie
ääneni sekoittuu ilmavirtaan
jotka koen arvokkaina:
ohivälähtävistä maisemista
mutavellistä pellonreunoilla
ja polkupyörän renkaissa
tulevaisuuskeskusteluista
eturivissä tanssimisesta
katsekontakteista
nämä ovat asioita jotka
myöhemmin muistan
elämäni parhaina hetkinä,
hetkistä kasvavat päivät
päivästä viikot ja vuodet
että vuodesta toiseen voisin
lämmitellä veden alla hymyillen
voisin huutaa kurkku suorana
ympärillä autio maantie
ääneni sekoittuu ilmavirtaan
16.11.2012
ensimmäiset tulokset
tämä on päivä johon en uskonut,
päivä jona kiitän YTLää:
kiitos näistä arvosanoista
kiitos tarpeeksi alhaisista pisterajoista
nyt se näyttää todelta –
ensi keväänä olen ylioppilas
papereissa ainakin magna ja eximia
turhaan en herännyt lukemaan aamuisin
availlut kirjoja junassa
tehnyt muistiinpanoa kirjastossa
kahlannut läpi niitä ruotsalaisia romaaneja
kyllä, arvosanat
tuntuvat nyt ansaitulta palkinnolta
kannatti odottaa
sydän hakaten tuijottaa puhelinta
että viestin avattua
sai kiljaista riemusta
päivä jona kiitän YTLää:
kiitos näistä arvosanoista
kiitos tarpeeksi alhaisista pisterajoista
nyt se näyttää todelta –
ensi keväänä olen ylioppilas
papereissa ainakin magna ja eximia
turhaan en herännyt lukemaan aamuisin
availlut kirjoja junassa
tehnyt muistiinpanoa kirjastossa
kahlannut läpi niitä ruotsalaisia romaaneja
kyllä, arvosanat
tuntuvat nyt ansaitulta palkinnolta
kannatti odottaa
sydän hakaten tuijottaa puhelinta
että viestin avattua
sai kiljaista riemusta
15.11.2012
käytävistä
askelteni paino kimpoilee seinistä
ikkunoista lankeava pimeys
hiljaisuus ympärillä pelottaa
ei kuuluisi olla
luonnottoman autioita
parinsadan nuoren asuinrakennukseksi
miksi täällä
ei näy ketään?
enkä tiedä paikkaa johon mennä
kaipaan rohkeutta koputtaa oveen
sanoa hei voinko tulla
voidaanko jutella ihan mitä tahansa
ettei tarvitse kuulla omien ajatustensa kuminaa
ehkä istun lattialle,
istun keskelle käytävää ja odotan
että joku poimii minut
mukaansa
ikkunoista lankeava pimeys
hiljaisuus ympärillä pelottaa
ei kuuluisi olla
luonnottoman autioita
parinsadan nuoren asuinrakennukseksi
miksi täällä
ei näy ketään?
enkä tiedä paikkaa johon mennä
kaipaan rohkeutta koputtaa oveen
sanoa hei voinko tulla
voidaanko jutella ihan mitä tahansa
ettei tarvitse kuulla omien ajatustensa kuminaa
ehkä istun lattialle,
istun keskelle käytävää ja odotan
että joku poimii minut
mukaansa
14.11.2012
kooma
essee tulee valmiiksi etuajassa
yo-tulokset eivät ahdista
mutta kun villasukka katoaa
– tekisi mieli paiskoa kirjoja
ja vähän ulista
miksi tässä koulussa lattiat
ovat jääkylmät
ja tunneilla istutaan vilttien alla?
ainakin suihkusta tulee lämmintä vettä
ja sohvalle voi aina käpertyä
jos sormet omassa huoneessa jäätyvät
ehkä täällä selvitään
vaikka oudot hiipparit valmistavat ruokaa
selittävät päättömiä
Salattujen elämien päälle
hurja lukioelämä!
voisi melkein hävettää
ei jaksa
yo-tulokset eivät ahdista
mutta kun villasukka katoaa
– tekisi mieli paiskoa kirjoja
ja vähän ulista
miksi tässä koulussa lattiat
ovat jääkylmät
ja tunneilla istutaan vilttien alla?
ainakin suihkusta tulee lämmintä vettä
ja sohvalle voi aina käpertyä
jos sormet omassa huoneessa jäätyvät
ehkä täällä selvitään
vaikka oudot hiipparit valmistavat ruokaa
selittävät päättömiä
Salattujen elämien päälle
hurja lukioelämä!
voisi melkein hävettää
ei jaksa
13.11.2012
rappiolla
kaipaan kokonaan valvottuja vuorokausia,
jogurttia, muromysliä ja hunajaa
Putron ääntä pakkasta vasten
kello puoli viisi aamuyöstä
koska siinä ei ole mitään järkeä
aamulla vain oksettaa
ja silti on kaikki on niin helvetin hauskaa
kaipaan yöbusseja
kaipaan rakastumista,
ajatusmössöä, sydämiä paperin reunoissa
kappaleita joiden kuuntelemista
ei voi lopettaa
hulluutta, järjettömyyttä
kontrollipuutetta
sekopäisyyttä
valvottuja öitä,
nukuttuja päiviä
vuorokausirytmiä joka ei palvele
yhteiskunnan tarkoituksia
sormista valuvia sanoja
joiden julkistamista en koskaan
voisi edes harkita
jogurttia, muromysliä ja hunajaa
Putron ääntä pakkasta vasten
kello puoli viisi aamuyöstä
koska siinä ei ole mitään järkeä
aamulla vain oksettaa
ja silti on kaikki on niin helvetin hauskaa
kaipaan yöbusseja
kaipaan rakastumista,
ajatusmössöä, sydämiä paperin reunoissa
kappaleita joiden kuuntelemista
ei voi lopettaa
hulluutta, järjettömyyttä
kontrollipuutetta
sekopäisyyttä
valvottuja öitä,
nukuttuja päiviä
vuorokausirytmiä joka ei palvele
yhteiskunnan tarkoituksia
sormista valuvia sanoja
joiden julkistamista en koskaan
voisi edes harkita
12.11.2012
rakkaudesta ihmisiin
mistään en koskaan
ole saanut yhtä paljon
hymyä, rohkeutta,
luottamusta itseeni
kauniita muistoja mukana kannettavaksi
voi olla että mitään muita aikoja
en koskaan ajattele yhtä kaivaten
vaikka yrittäisin olla vihainen
taittuvat suupieleni väkisin hymyyn
eivätkä ne ole ratakiskot,
viljapellot, hautausmaa
tai laiturini lammella
vaan ne joiden kanssa
jaan tämän kaiken
kun lähden,
ei minulle jää tänne mitään
eivät huojuvat omenapuut tuo takaisin
minun kaupunkiani
jos täältä puuttuvat oikeat ihmiset
kun lähden
täytän huoneeni muistoilla teistä
valokuvat työpöydälle
hauskimmilla lainauksilla
tapetoin valkoiset seinät
ole saanut yhtä paljon
hymyä, rohkeutta,
luottamusta itseeni
kauniita muistoja mukana kannettavaksi
voi olla että mitään muita aikoja
en koskaan ajattele yhtä kaivaten
vaikka yrittäisin olla vihainen
taittuvat suupieleni väkisin hymyyn
eivätkä ne ole ratakiskot,
viljapellot, hautausmaa
tai laiturini lammella
vaan ne joiden kanssa
jaan tämän kaiken
kun lähden,
ei minulle jää tänne mitään
eivät huojuvat omenapuut tuo takaisin
minun kaupunkiani
jos täältä puuttuvat oikeat ihmiset
kun lähden
täytän huoneeni muistoilla teistä
valokuvat työpöydälle
hauskimmilla lainauksilla
tapetoin valkoiset seinät
11.11.2012
sunnuntaipäivät
mistä on sunnuntaipäivät tehty?
hitaasta heräämisestä
sanomalehden levittämisestä lattialle
hukkareissuista
parin tunnin päiväunista
porkkanasosekeitosta
lattialla makaamisesta
musiikkia ja sadetta kuunnellen
pitkistä polveilevista keskusteluista
vähemmän syvällisistä
huudoista ja kiljumisesta
liiallisesta datailemisesta
artikkeliepätoivosta
äidinkielen opettajan kiroamisesta
siitä on sunnuntaipäivät tehty
hitaasta heräämisestä
sanomalehden levittämisestä lattialle
hukkareissuista
parin tunnin päiväunista
porkkanasosekeitosta
lattialla makaamisesta
musiikkia ja sadetta kuunnellen
pitkistä polveilevista keskusteluista
vähemmän syvällisistä
huudoista ja kiljumisesta
liiallisesta datailemisesta
artikkeliepätoivosta
äidinkielen opettajan kiroamisesta
siitä on sunnuntaipäivät tehty
10.11.2012
univelka
minä vihaan väsymystä,
sitä että silmiä kirvelee väärillä hetkillä
eikä voi painaa päätä alas, vajota uneen
kadota toiseen todellisuuteen
vaikka rakastan yön tunteja
niitä joiden aikana kaikki tavallinenkin
muuttuu hieman mutkikkaaksi –
pahin pelkoni:
tila jossa ei voi nukkua
silloin sekoaisin
näkisin vain varjoja siellä minne ne eivät kuulu
kohottaisin jatkuvasti ääntäni
toivoisin varmaan
hajoavani lopullisesti, kokonaan
mitä tahansa unesta,
mitä tahansa siitä ettei kukaan puhu
ettei tarvitse vastata
sitä että silmiä kirvelee väärillä hetkillä
eikä voi painaa päätä alas, vajota uneen
kadota toiseen todellisuuteen
vaikka rakastan yön tunteja
niitä joiden aikana kaikki tavallinenkin
muuttuu hieman mutkikkaaksi –
pahin pelkoni:
tila jossa ei voi nukkua
silloin sekoaisin
näkisin vain varjoja siellä minne ne eivät kuulu
kohottaisin jatkuvasti ääntäni
toivoisin varmaan
hajoavani lopullisesti, kokonaan
mitä tahansa unesta,
mitä tahansa siitä ettei kukaan puhu
ettei tarvitse vastata
9.11.2012
hippibileet
ja yhtäkkiä tunnen
löytäneeni paikan
tässä nuotiotulen
äärellä
keskellä kaupunkia
jota vielä eilen
luulin vihaavani,
ihmisiä joita
en koskaan uskonut
tuntevani
silti minä vain olen
ja keskustelen kuin ei
mitään
jäätynyt maa
kannattelee tanssiaskeliani
eikä täällä edes
paranneta maailmaa
kaikki tahtovat vain
tuntea
olonsa kotoisaksi
vetoisassa
puutalokommuunissa
keittiössä, villasukat
jalassa
oven takaa
vetää tuuli ja soi
trance
8.11.2012
ei minun viikkoni
pakko se kai on sanoa:
olen elänyt parempiakin viikkoja
tai siltä se tuntuu kun sanoja katoaa ilmaan
kerralla ainakin tuhat ja seitsemänsataa
kun teekuppi lamauttaa näppäimistön
epäusko, epätoivo
kuin ei olisi muutakin tekemistä
pelottaa jo valmiiksi etten kerkeä
kaikki se väsymys
koulutöiden tasainen virta
asiakirjoittamisen ymmärrettävissä
olematon teoria -
kramppaavat ranteet
vesikellot jaloissa
mikään ei nyt toimi
enkö saisi vain nukkua?
tuuli ei tunnu kuten pitäisi,
en hymyile edes
lampeni jäiselle pinnalle
tai edessä olevalle elämälle
nykyhetki
ahdistaa ihan
liikaa
joten loppukoon tämä viikko,
olen valmis aloittaa seuraavan
toivottavasti hieman helpomman
olen elänyt parempiakin viikkoja
tai siltä se tuntuu kun sanoja katoaa ilmaan
kerralla ainakin tuhat ja seitsemänsataa
kun teekuppi lamauttaa näppäimistön
epäusko, epätoivo
kuin ei olisi muutakin tekemistä
pelottaa jo valmiiksi etten kerkeä
kaikki se väsymys
koulutöiden tasainen virta
asiakirjoittamisen ymmärrettävissä
olematon teoria -
kramppaavat ranteet
vesikellot jaloissa
mikään ei nyt toimi
enkö saisi vain nukkua?
tuuli ei tunnu kuten pitäisi,
en hymyile edes
lampeni jäiselle pinnalle
tai edessä olevalle elämälle
nykyhetki
ahdistaa ihan
liikaa
joten loppukoon tämä viikko,
olen valmis aloittaa seuraavan
toivottavasti hieman helpomman
7.11.2012
älä kysy kuolleilta
lumi satoi aamulla
suli liian nopeasti
jätti jälkeensä vaaraliukkaan
puupinnan
en tiedä mitä teen
laiturilla jälleen
ajaudun katsomaan pimeää
ja selällä maatessa huomaan
että taivas on tähtiä täynnä
kimmeltävää universumipölyä
kirkonkellojen ääniä
hautausmaan takaa
shh,
kuolleet eivät kummittele
vedestä ei nouse hahmo eikä
kukaan aio vetää sinua alas
jos olen rehellinen,
vaikka se hetki on kaukana,
juuri näin minä tahtoisin lähteä
tästä maailmasta
entä jos joku muukin ajatteli samoin?
mistä minä tiedän
mitä vesi kätkee sisäänsä
mistä kukaan tietää
jos pinnan alle katoessa
heijastuvat vieraat kasvot
(Otsikosta kiitän Eleanoora Rosenholmia.)
suli liian nopeasti
jätti jälkeensä vaaraliukkaan
puupinnan
en tiedä mitä teen
laiturilla jälleen
ajaudun katsomaan pimeää
ja selällä maatessa huomaan
että taivas on tähtiä täynnä
kimmeltävää universumipölyä
kirkonkellojen ääniä
hautausmaan takaa
shh,
kuolleet eivät kummittele
vedestä ei nouse hahmo eikä
kukaan aio vetää sinua alas
jos olen rehellinen,
vaikka se hetki on kaukana,
juuri näin minä tahtoisin lähteä
tästä maailmasta
entä jos joku muukin ajatteli samoin?
mistä minä tiedän
mitä vesi kätkee sisäänsä
mistä kukaan tietää
jos pinnan alle katoessa
heijastuvat vieraat kasvot
(Otsikosta kiitän Eleanoora Rosenholmia.)
6.11.2012
villiviidakko
elämä on metsä,
villiviidakko;
tiheä verkko kasvillisuutta
monessa eri kerroksessa
risteilevä tieverkosto
monimutkainen, herkkä
haavoittuva ekosysteemi
ja sinne eksyy
ei tiedä mihin kulkea
kun jalka tarraa juurakkoon
tielle ilmaantuu ylikiipeämätön este
houkutus kulkea
muiden jo valmiiksi polkemat reitit
joskus vain tekee mieli
olla valitsematta niistä yhtäkään
käpertyä, odottaa hidasta maatumista
mutta ehkä jossain vaiheessa
multa jalkojen alla tuntuu pehmeältä
sitä tajuaa kulkevansa
aina eteenpäin sen sijaan
että pyörisi vailla päämäärää
alkaa hahmottaa maailman värit
villiviidakko;
tiheä verkko kasvillisuutta
monessa eri kerroksessa
risteilevä tieverkosto
monimutkainen, herkkä
haavoittuva ekosysteemi
ja sinne eksyy
ei tiedä mihin kulkea
kun jalka tarraa juurakkoon
tielle ilmaantuu ylikiipeämätön este
houkutus kulkea
muiden jo valmiiksi polkemat reitit
joskus vain tekee mieli
olla valitsematta niistä yhtäkään
käpertyä, odottaa hidasta maatumista
mutta ehkä jossain vaiheessa
multa jalkojen alla tuntuu pehmeältä
sitä tajuaa kulkevansa
aina eteenpäin sen sijaan
että pyörisi vailla päämäärää
alkaa hahmottaa maailman värit
5.11.2012
kaksitoista pitkää tuntia
päiviä jotka tahdon unohtaa:
sattuu, sattuu, sattuu
eikä se ole kipua jonka voisi työntää mielestä
lauluilla ja ajatuksilla
jotain todellista
konkreettisempaa, vatsanpohjassa
ilman ennakkovaroituksia
syitä tai selityksiä
ja siksi alkaa pelottaa
älä itke, ei hätää
ei se voi ikuisesti jatkua
inhoan vain maata,
toivoa että yöllä nukkuisin heräilemättä
inhoan päiviä jotka katoavat
siihen ettei ole hyvä olla
ne ovat poikkeuksetta pidempiä
ikuisuudenmittaisia
sattuu, sattuu, sattuu
eikä se ole kipua jonka voisi työntää mielestä
lauluilla ja ajatuksilla
jotain todellista
konkreettisempaa, vatsanpohjassa
ilman ennakkovaroituksia
syitä tai selityksiä
ja siksi alkaa pelottaa
älä itke, ei hätää
ei se voi ikuisesti jatkua
inhoan vain maata,
toivoa että yöllä nukkuisin heräilemättä
inhoan päiviä jotka katoavat
siihen ettei ole hyvä olla
ne ovat poikkeuksetta pidempiä
ikuisuudenmittaisia
4.11.2012
Veisu
joskus on oltava rohkea
kysyä bussikuskilta
neuvoa vieraassa kaupungissa
luottaa omaan suuntavaistoon,
ohjenuoriin paperilapulla
joskus on oltava rohkea,
kiivettävä portaita
sisään avoimesta ovesta
ja kohdattava
sillä se voi johtaa hienoihin iltoihin
lautapeliin teekupin äärellä
pitkiin keskusteluihin saunassa
tuntemattoman naisen kanssa
yöpaikkaan
maailman suloisimman olohuoneen
lattialla
vaikka ei olisi aamulla uskonut
kuinka helppoa on tulla mukaan
kun vain löytää oikeanlaisia ihmisiä
hymyilen pimeässä,
maailma hymyilee takaisin
Tampereen kaupunkivalojen muodossa
kysyä bussikuskilta
neuvoa vieraassa kaupungissa
luottaa omaan suuntavaistoon,
ohjenuoriin paperilapulla
joskus on oltava rohkea,
kiivettävä portaita
sisään avoimesta ovesta
ja kohdattava
sillä se voi johtaa hienoihin iltoihin
lautapeliin teekupin äärellä
pitkiin keskusteluihin saunassa
tuntemattoman naisen kanssa
yöpaikkaan
maailman suloisimman olohuoneen
lattialla
vaikka ei olisi aamulla uskonut
kuinka helppoa on tulla mukaan
kun vain löytää oikeanlaisia ihmisiä
hymyilen pimeässä,
maailma hymyilee takaisin
Tampereen kaupunkivalojen muodossa
3.11.2012
perusteellista taustatutkimusta
aihevalinta on puhdasta taktiikkaa
tällä kertaa taustatutkimus
vie minut fyysiselle retkelle
saan ottaa pyörän
ajaa sillä läpi kaupungin
fiilistellä suosikkipaikoissani
ja ottaa kasan turhia valokuvia
joissa valo siivilöityy hienosti oksien lomasta
on ihana innostua
tuntea kuinka ajatuksia
nousee kuin itsestään
eikä oikeita sanoja tarvitse jatkuvasti hakea
sama tunne syntyy yöllä
kirjoittaessa mitä tahansa
jotta saisi vielä tuhat sanaa
virkkeitä jotka ovat
niin nerokkaita että suorastaan
pakahtuu ylpeydestä
kuuden tunnin palkka:
pyörä kurassa
hymy herkässä
2.11.2012
marraskuu
jos totta puhutaan
en aina koe olevani paljon minkään arvoinen
ajatukseni, tarinani
kaikki liian
epäkiintoisia, lapsellisia
jaettavaksi
pitäisi vaieta,
syljen suustani teräviä sanoja vaikka
tahtoisin kuiskata lempeästi:
olet tärkeä
anteeksi ettei minusta
ole tekemään ketään onnelliseksi
rakastan teitä
ja aion kadota
ennen kuin joku muu käskee:
painu helvettiin!
mutta nyt haluan vain kotiin,
haluan kotiin mutta
ensiksi suljen puhelimen
nukun pois päivän
virheliikkeet
-
en taida olla
kovin vakavastiotettava
vaan onko meistä yksikään?
samanlaisia idiootteja
koko porukka
ainakin omissa mielikuvissa
en aina koe olevani paljon minkään arvoinen
ajatukseni, tarinani
kaikki liian
epäkiintoisia, lapsellisia
jaettavaksi
pitäisi vaieta,
syljen suustani teräviä sanoja vaikka
tahtoisin kuiskata lempeästi:
olet tärkeä
anteeksi ettei minusta
ole tekemään ketään onnelliseksi
rakastan teitä
ja aion kadota
ennen kuin joku muu käskee:
painu helvettiin!
mutta nyt haluan vain kotiin,
haluan kotiin mutta
ensiksi suljen puhelimen
nukun pois päivän
virheliikkeet
-
en taida olla
kovin vakavastiotettava
vaan onko meistä yksikään?
samanlaisia idiootteja
koko porukka
ainakin omissa mielikuvissa
1.11.2012
kollektiivista tylsyyttä
rakas aika,
mikseivät viisarisi liiku?
tiedäthän
liian vähän aikaa aloittaa mitään
uutta tai ihmeellistä
ja liian paljon
jotta jaksaisi vain pyöritellä peukaloita
onneksi en ole ainoa
kohta on joukko saamattomia
lukiolaislusmuja
lojuvat hajallaan
sohvalla, nojatuoleilla
tuijottavat tuota kirottua kelloa
pitäisi keksiä jotain
kukaan ei jaksa
tylsyyttä
- kuten niin monia muitakin
elämän pakollisia pahoja -
on helpompi kestää ryhmänä
varsinkin jos paikalla on joku
sivistämässä Venäjän
poliittisesta historiasta
sekä toinen
tarjoamassa halauksen
ja mandariinilohkon
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)