pakko se kai on sanoa:
olen elänyt parempiakin viikkoja
tai siltä se tuntuu kun sanoja katoaa ilmaan
kerralla ainakin tuhat ja seitsemänsataa
kun teekuppi lamauttaa näppäimistön
epäusko, epätoivo
kuin ei olisi muutakin tekemistä
pelottaa jo valmiiksi etten kerkeä
kaikki se väsymys
koulutöiden tasainen virta
asiakirjoittamisen ymmärrettävissä
olematon teoria -
kramppaavat ranteet
vesikellot jaloissa
mikään ei nyt toimi
enkö saisi vain nukkua?
tuuli ei tunnu kuten pitäisi,
en hymyile edes
lampeni jäiselle pinnalle
tai edessä olevalle elämälle
nykyhetki
ahdistaa ihan
liikaa
joten loppukoon tämä viikko,
olen valmis aloittaa seuraavan
toivottavasti hieman helpomman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti