5.11.2012

kaksitoista pitkää tuntia

päiviä jotka tahdon unohtaa:
sattuu, sattuu, sattuu
eikä se ole kipua jonka voisi työntää mielestä
lauluilla ja ajatuksilla

jotain todellista
konkreettisempaa, vatsanpohjassa
ilman ennakkovaroituksia
syitä tai selityksiä

ja siksi alkaa pelottaa

älä itke, ei hätää
ei se voi ikuisesti jatkua


inhoan vain maata,
toivoa että yöllä nukkuisin heräilemättä

inhoan päiviä jotka katoavat
siihen ettei ole hyvä olla

ne ovat poikkeuksetta pidempiä
ikuisuudenmittaisia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti