päiviä jotka tahdon unohtaa:
sattuu, sattuu, sattuu
eikä se ole kipua jonka voisi työntää mielestä
lauluilla ja ajatuksilla
jotain todellista
konkreettisempaa, vatsanpohjassa
ilman ennakkovaroituksia
syitä tai selityksiä
ja siksi alkaa pelottaa
älä itke, ei hätää
ei se voi ikuisesti jatkua
inhoan vain maata,
toivoa että yöllä nukkuisin heräilemättä
inhoan päiviä jotka katoavat
siihen ettei ole hyvä olla
ne ovat poikkeuksetta pidempiä
ikuisuudenmittaisia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti