jos totta puhutaan
en aina koe olevani paljon minkään arvoinen
ajatukseni, tarinani
kaikki liian
epäkiintoisia, lapsellisia
jaettavaksi
pitäisi vaieta,
syljen suustani teräviä sanoja vaikka
tahtoisin kuiskata lempeästi:
olet tärkeä
anteeksi ettei minusta
ole tekemään ketään onnelliseksi
rakastan teitä
ja aion kadota
ennen kuin joku muu käskee:
painu helvettiin!
mutta nyt haluan vain kotiin,
haluan kotiin mutta
ensiksi suljen puhelimen
nukun pois päivän
virheliikkeet
-
en taida olla
kovin vakavastiotettava
vaan onko meistä yksikään?
samanlaisia idiootteja
koko porukka
ainakin omissa mielikuvissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti