käytävistä

askelteni paino kimpoilee seinistä
ikkunoista lankeava pimeys
hiljaisuus ympärillä pelottaa

ei kuuluisi olla
luonnottoman autioita
parinsadan nuoren asuinrakennukseksi

miksi täällä
ei näy ketään?
enkä tiedä paikkaa johon mennä

kaipaan rohkeutta koputtaa oveen
sanoa hei voinko tulla
voidaanko jutella ihan mitä tahansa
ettei tarvitse kuulla omien ajatustensa kuminaa


ehkä istun lattialle,
istun keskelle käytävää ja odotan
että joku poimii minut
mukaansa