kollektiivista tylsyyttä

rakas aika,
mikseivät viisarisi liiku?

tiedäthän
liian vähän aikaa aloittaa mitään
uutta tai ihmeellistä
ja liian paljon
jotta jaksaisi vain pyöritellä peukaloita

onneksi en ole ainoa
kohta on joukko saamattomia
lukiolaislusmuja

lojuvat hajallaan
sohvalla, nojatuoleilla
tuijottavat tuota kirottua kelloa

pitäisi keksiä jotain
kukaan ei jaksa

tylsyyttä
- kuten niin monia muitakin
elämän pakollisia pahoja -
on helpompi kestää ryhmänä

varsinkin jos paikalla on joku
sivistämässä Venäjän
poliittisesta historiasta

sekä toinen
tarjoamassa halauksen
ja mandariinilohkon