Elokuvaelämä

joskus tunnen olevani

teini-ikäisen itseni novellihahmo

joku joka nyt toistaa nuorena kirjoitettuja tarinoitaan

kun huone on pimeä

ja sormet tahriutuvat suklaaseen

ja sanovat Amelieta kliseeksi

mutta minä pidän siitä

kuinka päähenkilö heittää leipiä

syö vadelmia sotkematta

selailee valokuvakirjoja

tahdon elokuvaelämää

sellaista jossa ikävätkin asiat

– suru, kaipaus

epäonnistunut rakastuminen

viha, pelko ja sotkeentuneet ajatukset

sopivat käsikirjoitukseen