Nallikari

kenkäni vajoaa hiekkaan
kuin tämä kaupunki syysusvaan
lokakuiseen tihkusateeseen

tulivat suuret koneet,
repivät auki rannat
mutta jättivät meren

tyynen, rannattoman
tunnentyhjiön

käsillä paleltaa
aika ei kulje

olen maailman mitättömin
näkymättömin
onnellisin