tämä päivä ei muistuta elämää
ennemmin jotain kummaa unta
missä vaiheessa
luiskahdin rajan taakse
ja aloin tuntea kaiken
kuin toisessa kehossa
matkustettuani koko päivän
ensin metrossa jääden
pois joka pysäkillä
sitten pitkin kaupunkia
kiireessä, pää kolmantena jalkana
lopulta linja-auton etanavuorolla
jalat ikkunaa vasten
eikä maailma muistuta
enää maailmaa
vaan harmaata kangasta
siihen maalattua
kuvaa tulipalosta
voisin kai ravistella päätäni
kuin koira ja sanoa:
nyt herätys
ennen kuin alan tosissani uskoa
m-hiukkasteorioihin
tai korkeimpiin voimiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti