lokakuu

vuosi on kierinyt pisteeseen jossa
mielialani heittävät säätilojen tavoin

kauteen johon kulminoituvat sekä
elämäni pelottavimmat muistot
toisaalta jotain minkä ajattelu
saa vieläkin siiveniskuja vatsanpohjassa

piileskelen
hullaannun uudestaan
nuoruuden suosikkibändiin
tallatessani ruskalehdet mössöksi
kengänpohjiin

annan kieliopin viedä
puraisen sormeen ja sotken
paitani verellä

seuraavat kolmekymmentä päivää
ovat täysi arvoitus

koska mieliala saattaa pudota sateen lailla
mutta tuskin niinkään

on paljon tekemistä:
junamatkoja, ystäviä,
suuria kirjoitussuunnitelmia

on asia jossa keksin olevani hyvä
se saa minut hymyilemään

minulla on salaisuus, mutten kerro teille
se on kiva salaisuus, kivempi kuin
ne asiat jotka
olen yleensä piilottanut
lokakuuhun