joskus on hyvä jäädä
silloin kun voisi vain olla matkalla
jäädä näkemään puiden keltaisuus
aistimaan viilennyt ilma
painaa kätensä veden pintakalvolle
syntyy rauhallisia iltoja
toinen soittaa viulua
minä juoksutan sormiani pitkin
sanakirjan ohuen ohuita lehtisiä
ei ole kirjoituksia
ei ole koulua
vain me kaksi jotka asumme
tässä sekaisessa huoneessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti