syksy laskeutuu pimeäsi
kaupunki syttyy tuleen
vastalauseena kaamokselle;
vastalauseena valopaolle
maailma laajenee,
juon kaakaota ja veri
pakenee sormenpäihin
ihmismassat ovat pysähtyneitä
eikä koskaan tunnu näin
rauhalliselta
lasten levottomat liikkeet,
pieni tyttö kavahtaa ruohikosta
nousevaa savua
näkisin samoin silmin
uskoisin yliluonnollisen läsnäoloon
väriskaalat valkeasta kobolttiin
taikavalotanssijoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti