luokkakaverin näytelmässädraaman kulku tekee suuren kaaren
jättäen ihmiset katselemaan
sanattomana seinää
ja minä tunnen kasvavaa paniikkia
sillä minun tarinassani
ei kuole kukaan
ainoastaan pettyvät toisiinsa
ja karkaavat kauas
mitä nämä kaikki sanovat
kun se luetaan ääneen
pelkään jonkun vihaavan sitä
mitä minä olen
paperilleni luonut
entäpä jos kukaan ei taputa
tai hymyile kuten muille
vaan kaikki tuijottavat käsikirjoitusta
epäuskoisina
sen tavattoman laimeista hahmoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti