kello viisi aamulla
istun takimmaisella ikkunapaikalla
kuljettaja ei joko pitänyt minusta tai
häntä väsyttää ajaa näin aikaisin aamusta
näin aikaisin on silloin kun
kaupunkikadut ovat ihmisettömiä
ja moottoritiet autioita
valokiilojen pimeässä
minulla on päässäni tuhat tarinaa
hissimusiikin soidessa
minulla on ylisuuri neulepaita
ja takkuja hiuksissa
kello viisi aamulla
ei millään malttaisi nukkua
on niin monta hetkeä elettävänä
aamuyöbusseissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti