Ikävä marraskuu

Sörnäisen kadut eivät koskaan hiljene

mutta aika tuntuu hidastetulta
kun juon valkoista teetä posliinikupista

olohuoneessa jossa loistavat sisustuskynttilät

naisella on silmissään nauru

ja minä lähes painan pääni hänen mustiin hiuksiinsa

koska minä kaipaan ihmisentuoksua kasvoillani

sormissani, ihollani

mies lepuuttaa kättään tämän olalla enkä tiedä mihin kohdistaa katse

sillä taustalla pyörivät kuvat Norjasta ja tahtoisin sanoa

että minä tunnen nuo kylät teitä paremmin

mutta pysyttelen hiljaa

tänä iltana en puhu vuonoista vaikka haluaisin

kertoa hänelle kaiken itsestäni