vettä kengissä

harmaan veden ääressä
kivellä istuen,
matalia laineita katsellen

ajatellen niitä näitä
vesipisaroita, surkastuneita
vaahtopäitä

oloni on hyvä mutta
kädet jäätyvät kohta
lähdettävä on takaisin
käännyttävä ympäri

seurattava askelia
talon turvaan, katon alle

nyt
kuten kerran päädyin karikolle
loikkaan takaisin
rantahietikolle

silloin
arvioin väärin matkani
pituuden, seison vedessä
nilkkojani myöten ihmetellen

kuinka näin kävikään

ei auta,
läpimärät ovat sukat
kengät perin kuraiset

ne riisun
takaisin kävelen avojaloin

opinko olemaan loikkimatta
kevätjärveen

sitä epäilen

ikkunasyvennyksessä

ikkunaruudun takana
aukeaa toinen maailma jossa
ihmiset valuvat hitaaaaasti nurmella

paljain jaloin
sorakäytävillä

minä katselen näytelmää
likaisen lasin takaa

suodatan läpi rakkauslaulujen
kalpean keväisen alkuillan

tahtoisin painaa pääni polviin
hengittää syvään rauhalliseen tahtiin ja

mutista sanoja kylmään pintaan
niin että vesihöyry tiivistyy

ulkoilma-aktivismia

uskaltaisin väittää:
ihmiset olisivat onnellisempia
jos he kävisivät ulkona enemmän

varsinkin kun vedet
taas vellovat vapaana
lämpötila on juuri sopiva
juosta pitkin pellonreunaa

on huomattavasti helpompaa tajuta
mitä herra Nylén tahtoo sanoa
kun aivoissa on tuoretta happea

tulkittuani sivun verran
kyseisen herran ajatuksia

saan viikonloppuna palkinnoksi mangoa

Hyvä herra Viita

hyvä herra Viita,
joka kuolleena olet vauhtiturmassa
surmasi saaneena
jo aikasi maannut;

sinä kätesi nostit ystävää vastaan
rakkaasi niskaan kävit
kovin sanoin

mielesi palolla sokaisit ne
jotka vaikutuspiiriisi
hiipivät paljain hapuilevin jaloin

mutta herra Viita, tunnustan -
ihailen sanojasi
tapaasi puhua niitä ilmaan

että ensimmäiset ainani
olivat juuri sinun Kukunorisi
ja Betonimylläri

vaikka halveksin kaltaisiasi
jotka uhkaavat hypätä parvekekaiteilta
jos emme toimi mielesi mukaan

kukaan ei kestä
pirstomielisyyden syövereihin eksyneitä
raukkoja jotka
eivät edes ole olemassa
vailla julkista tunnustusta

aina ei jaksa olla niin hipsteri

oikeastaan on ihan hauskaa
ettei ilahtumiseen vaadita paljon

ystävä, kuppi jäätelöä
ja television laulukilpailu
jonka formaattiin olen menettänyt uskoni

(sillä jos todella on
lahjakas ja loistava
voi nousta tähdeksi ihan omin keinoin mutta
ei siitä sitten
enempää)

pörrötän vaaleaa tukkaa
tunnen itseni onnelliseksi

sallin itselleni tällaisia
vähemmän taiteellisia
epäkunnianhimoisia ajanviettotapoja

eli siis
vertailla kumpi tytöistä
tänä iltana näyttää paremmalta

saunatontut

saunassa äänet kimpoilevat
seinärakenteista
ihmisten puhuessa järjettömyyksiä

tyttö herättää minut
kertomaan millaisia tarinoita
luon marraskuun hämäräviikkoina

ja minähän kerron vaikka pelkään
kuulostavani lapselliselta

miksi me
istumme kylmillä lauteilla, en tiedä

mutta hiottu puu tuntuu hyvältä
pääni alla
lauseiden takkuillessa toisiinsa
naurun karkaillessa
juhlijoiden huulilta

laitapuolenkulkija ja lukiotyttö

minä en tunne tuota miestä
joka kääntyi juttelemaan raitiovaunussa

pian tiedän hänen
asuvan Tyynelässä ja
seuraavan jääkiekkoa

pitävän Linnanmäen rannekkeita
huiman kalliina

eikä minua edes pelota
suupielen tulehtunut haava tai
puhe joka mutkittelee sinne tänne

vapaaillat

meillä on tapana
kokoontua viettämään iltaa
tekemättä mitään kamalan järkevää

vain juttelemaan
vaikka niistä iänikuisista miehistä
ihmissuhteiden vaikeudesta
äskettäin luetuista kirjoista

ehkä turhista asioista

minä odotan yöretkiä järvelle
kun kokeet ovat viimein ohi,
illat lämpimiä, läpeensä valoisia

kun meidän ei tarvitse enää
välittää oppitunneista
tai äidinkielen tutkielmista

vapaushetkiin asti iloitsen
illoista jolloin
ketään ei kiinnosta sanoa
sanaakaan koulusta

kevättulvia

hiukset sekavat
tuulesta ajatukset
sekaisin kaikesta muusta

koivupuut kasvavat pinnan alta

tie sillalle on veden valtaama
kierrän sen kastelen kenkäni

tulvii

keskeltä järveä
kohoaa kanto jolle
kiipeän laulan huudan
merkityksettömiä sanoja

kenenkään
ei tarvitse kuunnella

toukokuu

ihmispaljous Espalla
tämän tästä lyön jarruni pohjaan
mutkittelen uhkarohkeasti katulampun
ja autotien muodostamasta väliköstä


auringonpaiste Hakaniemen rannassa
eväsretkeilevät ihmiset
he tekevät onnelliseksi

on toukokuu, on kevät
kohta olemme lähellä hellerajaa

Linnanmäellä käy meteli korviin
silti minä levitän takkini kivelle
luen Nylénia sulkien ulkomaailman
hetkeksi pois korvistani

on toukokuu, on kevät
olemme lähellä koulujen loppumista

lapset juoksevat ympyrää
vain makkaraperunoiden haju
saa minut voimaan pahoin