hyvä herra Viita,
joka kuolleena olet vauhtiturmassa
surmasi saaneena
jo aikasi maannut;
sinä kätesi nostit ystävää vastaan
rakkaasi niskaan kävit
kovin sanoin
mielesi palolla sokaisit ne
jotka vaikutuspiiriisi
hiipivät paljain hapuilevin jaloin
mutta herra Viita, tunnustan -
ihailen sanojasi
tapaasi puhua niitä ilmaan
että ensimmäiset ainani
olivat juuri sinun Kukunorisi
ja Betonimylläri
vaikka halveksin kaltaisiasi
jotka uhkaavat hypätä parvekekaiteilta
jos emme toimi mielesi mukaan
kukaan ei kestä
pirstomielisyyden syövereihin eksyneitä
raukkoja jotka
eivät edes ole olemassa
vailla julkista tunnustusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti