harmaan veden ääressä
kivellä istuen,
matalia laineita katsellen
ajatellen niitä näitä
vesipisaroita, surkastuneita
vaahtopäitä
oloni on hyvä mutta
kädet jäätyvät kohta
lähdettävä on takaisin
käännyttävä ympäri
seurattava askelia
talon turvaan, katon alle
nyt
kuten kerran päädyin karikolle
loikkaan takaisin
rantahietikolle
silloin
arvioin väärin matkani
pituuden, seison vedessä
nilkkojani myöten ihmetellen
kuinka näin kävikään
ei auta,
läpimärät ovat sukat
kengät perin kuraiset
ne riisun
takaisin kävelen avojaloin
opinko olemaan loikkimatta
kevätjärveen
sitä epäilen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti