kirjoitan itseni tyhjäksi
siitä kuinka kaupungit yhdistävät
ja erottavat
hymyilen hiljaa sille
että tämän minä osaan, tästä minä
tiedän jotakin
vaikka te muut nauraisitte
minulle siitä etten
muka tiedä yhtään mitään
tekisi mieli olla
vihainen mutta kun en jaksa
tekisi mieli tiuskia ja sanoa:
jättäkää minut rauhaan ja antakaa olla
kadota salaperäisesti
katsomatta ketään silmiin
mutta ei, älä pilaa
viimeisiä päiviä
kiukuttelemalla ihmisille
jotka eivät halua sinulle mitään pahaa
joita rakastat, joita kaipaat
niin kipeästi seuraavat
kaksi ja puoli kuukautta
rakastat vaikka
he nauraisivat sinulle
sinun kotikaupungillesi jossa
ei ole kunnollista metsää
rakastat vaikka et saa heitä
koskaan ymmärtämään
ettei tällaiseen rakkauteen
tarvita järkiperäisiä syitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti