ulkona ei ole ollenkaan kylmä
vaikka aurinko vasta nousee
laiskasti
kaupungin ylle
kalpeaa taivasta takertuu hiuksiin
ihmiset kulkevat ohitseni
kuka töihin
tai mihinkin
minun maailmani tiivistyy
sydämensykkeiksi
ne hakkaavat samaa rytmiä jalkojen kanssa
kun saavutan lammen ja hautausmaan
eikä valo vieläkään halkaise
kokonaan pimeyttä
hidastan vauhtia
kuljen verkkaan läpi aamun
mitä olenkaan joskus menettänyt
nukkumalla näiden kaikkien ohitse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti