7.2.2012

violetti

kaipaan jotakin

kuin hiljaisuutta joka on pakko rikkoa
raspikurkkuäänin

maata poski lattiaa vasten
jotta saattaa hengittää

minä en osaa unohtaa

minä en itke elokuvissa kuin muut
mutta kiedon kädet vartaloni ympäri

lakatakseni tuntemasta
ääriviivojani

tällä selkeydellä

ja haluan takertua
epätoivoisesti kehen tahansa

asetella kynttilät rinkiin ja sytyttää palamaan
katsella seiniä ilman
että kukaan kysyy miksi

2 kommenttia: