Ronja Solveig ei koskaan pelännyt
valoisia käytäviä tai vastaantulijoita
ei antanut itsensä hytistä kylmästä
vaan kiskoi jalkaansa villasukat
jotka menivät aina rullalle
matkan varrella
eikä Ronja Solveig jättänyt koskaan
syömättä tai nauramatta
jos tiesi sen tuntuvan oikealta
hän meni ja haahuili omiaan
sillä ei voinut muuta
halaili puita, riemuitsi lumesta
hymyili kulkiessaan kadulla
sai ihmiset joskus vaihtamaan katseita
mutta useammin lempeästi
eikä välittänyt niistä
jotka kohottelivat kulmiaan
Ronja Solveig
ei tehnyt pahaa kellekään
itselleen tai muille
ei nostanut kättänsä lyödäkseen
avannut suuta kertoakseen vihaavansa
sillä hän tiesi:
viha on turhaa
ja että on hyödytöntä tuhlata aikaansa
Ronja Solveigilla on ruskea takkutukka
ja metsänvihreät silmät
joskus katsoessani peiliin
voin nähdä hänen hymyilevän rohkaisevasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti