25.2.2012

valoja

lehdessä kerrottiin Suomen olevan ruma maa
jossa on aina pimeä ja aina talvi
ja ihmiset vähäpuheisen etäisiä

mutta minne minä oikein menisin?

kasvoin täällä
missä katujen nimet lukevat
vokaalivoittoisella kielellä

totuin aamubussien uniseen hiljaisuuteen
siihen että ihmisillä on oma tilansa

vetämään pipon päähän
marraskuusta maaliskuuhun
ja liukastelemaan portaissa



loistamaan pimeässä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti