lehdessä kerrottiin Suomen olevan ruma maa
jossa on aina pimeä ja aina talvi
ja ihmiset vähäpuheisen etäisiä
mutta minne minä oikein menisin?
kasvoin täällä
missä katujen nimet lukevat
vokaalivoittoisella kielellä
totuin aamubussien uniseen hiljaisuuteen
siihen että ihmisillä on oma tilansa
vetämään pipon päähän
marraskuusta maaliskuuhun
ja liukastelemaan portaissa
loistamaan pimeässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti