imen auringosta itseeni
muutakin kuin D-vitamiinia
vaikka aina kuvittelin
että kaamosmasennus ei minua koske
luulin aina
ettei pimeys tekisi minua
alakuloiseksi
silti talvella
olen jotenkin hieman jumissa
jäässä, ikiroudassa
kevät murtuu rintaan
sulattaa pois jään
tunnen ajatusten
lentävän vapaammin
uusien ideoiden virtaavan
sormenpäihin ja jalkoihin
niin se vain menee:
nyt minua taas
hymyilyttää herkemmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti