joskus mietin miksi
yhä katselen tätä sarjaa
puolet ajasta
vietän silmät ummessa
pakoilen verta ja
tuskanhuutoja
en kestä nähdä kipua
avohaavoja,
vedestä nostettuja ruumiita
iskujälkiä käsivarsissa
mutta silti
tämä yhteisöllisyys
tämä minun pieni tilani
lattialla
huonekaverini jaloissa
tyyny sylissä
ja pää piilossa
siksi minä lähden mukaan
yhä uudestaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti