aivan kuin takavuosien karkkipäivinä:
loikoilen sängyllä
kirjan ja jogurttihedelmien kanssa
lapsellisen innostuneena
ja odottavana
kun talo on tyhjä ja taivas lainehtii
lopulta rauhani rikkovat äänet
äidin ystävä sanoo nähneensä
minut viimeksi kun olin neljätoista
ja minä muistan kuinka
aikuiset silloin mainostivat
kaverin esikoispoikaa
minua kaksi vuotta vanhempaa
hyvännäköistä, kuulemma
hyvätapaista
se oli juuri niin ärsyttävää
kuin nuoren kaappilepakon mielestä
voi vain olla
mutta olen antanut jo anteeksi
ja annan jälleen sen
että he rikkovat vellovan äänettömyyden
keskusteluillaan etelänmatkoista
onhan se kuitenkin ihan
hauskaa kuunneltavaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti