14.4.2012

eräs sateinen lauantai

aivan kuin takavuosien karkkipäivinä:
loikoilen sängyllä
kirjan ja jogurttihedelmien kanssa

lapsellisen innostuneena
ja odottavana

kun talo on tyhjä ja taivas lainehtii

lopulta rauhani rikkovat äänet
äidin ystävä sanoo nähneensä
minut viimeksi kun olin neljätoista

ja minä muistan kuinka
aikuiset silloin mainostivat
kaverin esikoispoikaa

minua kaksi vuotta vanhempaa
hyvännäköistä, kuulemma
hyvätapaista

se oli juuri niin ärsyttävää
kuin nuoren kaappilepakon mielestä
voi vain olla

mutta olen antanut jo anteeksi
ja annan jälleen sen
että he rikkovat vellovan äänettömyyden
keskusteluillaan etelänmatkoista

onhan se kuitenkin ihan
hauskaa kuunneltavaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti