lapsuudenystävä

me kävelemme ulkona vastatuuleen
minua väsyttää armottomasti
sinun kantapääsi vuotaa verta

silti jaksan
kuunnella tarinoita siitä pojasta
jota et halunnutkaan pitää kädestä
elokuvissa

sekoilen sanoissani
kun kuljemme tutun ala-asteen vierestä

kerron olevani taas lähempänä
nuorta itseäni kuin vuosiin
tallatessani rikki viimeiset jäälätäköt


sinä olet tuntenut minut
vuosia kauemmin kuin muut

osaat luetella
viisikymmentä asiaa joista pidän
kymmenen jota inhoan

ja kertoa hetkistä
jotka itse olen ehtinyt unohtaa