3.4.2012

elämäntarina

elokuvateatterissa unohtaa
että ulkona on vielä kirkas päivä

valo sokaisee
näkökenttäni

Aleksanterinkatu,
Ultra Bra ja
lievä tunnottomuus kehossa

saavat minut tuntemaan
kuin itsekin olisin elokuvassa

se kertoisi tytöstä
joka puikkelehtii sujuvasti
rautatieasemalta toiselle

sillä niin kauan kuin olen
osannut kuvitella olevani joku muu
en ole pysynyt paikoillani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti