aikaa jäljellä kaksi viikkoa
miksi ei jo pelota?
miksi olen niin luottavainen ja
sanon että hyvin se menee
sitten mokailen pikkujutuissa
en tiedä mitä pitäisi sanoa
eikä vieläkään
ahdista
kolme viikkoa
siihen että
voin taas lukea mitä tahansa
ilman nakuttavaa syyllisyydentuntoa
(Kuten huomaatte, elämäni on syksyn kirjoitusten takia onnellisesti katkolla enkä osaa edes runoilla mistään muusta. No jaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti