hei kaupunkivalot,
rakastan teitä!
kuinka piirrätte kotini rajaviivat
maailmankartalle
en ole tottunut tähän pimeään
sen myönnän;
en osaisi nukkua yön tiheässä kuusikossa
pidän kauniina paikkoja
joita ihmiskäsi ei alista
mutta kuulun sinne missä
paluuliikenne jatkuu aamuviiteen
alkaakseen jälleen ensimmäisten linja-autojen muodossa
hei kaupunkivalot,
te maalaatte minulle turvapaikan
kun talvet ovat kylmiä
lumi syvää
hajotatte suunnattoman kauneuden
rumuudella
johon olen niin kiinnikasvanut
että se tuntuu lähes oikealta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti