yön humun rikkoi rapina
kuolleen puuhakkeluksen seasta
maa tuoksuu mullalta
kesän loppuviikoilta
nukun koiranunta
havahdun ääniin,
ne lähtevät
siilistä
katselen pimeässä
sen vipattavaa kuonoa
ruskeita piikkejä
kuinka se hamuaa muovipussiin
sullottua nektariinia
ei pelota mikään
kun on seurana joku niin pieni otus:
silti luovii itsensä
läpi öistä
- kyllä minäkin
jos voisin silittää,
lepertelisin runoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti