kun väsyn polkemaan
jätän pyöräni torille
kävelen Hakaniemen rantaan roikottamaan
jalkojani veden yllä
on niin turhaa
huolehtia
yrittää pysyä kontrollissa
kuin se miltä näytän
olisi kaikki mitä olen
olisinpa
aineeton
tämä ruumis vaatii minulta liikoja,
pelkään taas joku päivä
romahtavani
sen painon alla
jääväni loukkoon,
mitä jos
en jaksa kammeta ylös?
jos kukaan ei huomaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti