paluu

täällä jälleen,

eikä kaduilla mikään muutu

ihmisten määrä niin hämmentävän vähäistä

sunnuntaipäivinä

hyppään luokkakaverin kaulaan

kiljahtelen riemusta

katselen vastatulleita, he pyörivät

eksyneinä kuin minä

kaksi vuotta taaksepäin

ja nyt

olen vanhin

sateen mukana saapuu melankolia;

vuoden jälkeen en palaa

silloin nuo toisilleen tuntemattomat

halailevat riemukkaina

eikä tänä vuonna

ole ketään jonka ohikulku käytävällä

jättäisi huulille hymyn

mutta ehkä silti

ehkä juuri siksi

kaikki tulee olemaan

uutta ihmeellistä loistavaa