ritisevät hiekka, humiseva koivu;
hengitän syvään kaupunki-ilmaa
nostan käteni ylös,
antaudun tälle
hyvänolontunteelle
mitä muutakaan tässä
enää on tehtävissä
kuunnella musiikkia
ehkä nauraa kuin puolimielinen
olen voittaja
olen selviytyjä
olen onnellisempi kuin ikinä
sen jälkeen kuin ymmärsin
mitä se sana merkitsee
silmälasittoman maailma
saattaa olla sumea
mutta ainakin päässäni kaikki on
kirkasta tyyntä selkeää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti