ja sinä päivänä minä nousen junaan
viimeisen kerran siltä laiturilta
viimeisen kerran siltä asemalta
jossa olen
itkenyt halannut suudellut
nauranut laulanut tuntenut
pelännyt vihannut kaivannut
viimeisten silmäysten jälkeen
heitän puhelimeni ulos ikkunasta
valehtelen osoitteeni
ja varon katsomasta ketään silmiin
älä näe minua
älä koske minua
älä koskaan anna minun luulla että
voisin olla muuta kuin
Aavarannan haaveilija
kävelen vieraat kadut omikseni mutta
annan kaikkien säilyä vain varjoina
valomaailmani rajoilla
ette te minua tunne,
enkä minä teitä
ehkä joskus vaihdamme jonkun sanan
mutta emme koskaan avaa
ovia asuntoomme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti