ei ole suurempaa vapautta
kuin pyörän selässä vietetyt hetket
(paitsi ehkä juna)
pimeä kylmä katu
minä ajan tuulennopeudella
pysäyttämätön riemu
ja sietämätön onnellisuus
tästä alkaa pakomatka
minä karkaan teiltä kaikilta
pujahdan metsäpolkujen suojaan
keinun pakkasillassa
miksen voisi aina
olla näin iloinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti