tänään ymmärsin että vuosi loppuu
ja alkaa toinen, hieman pelottava
sellainen joka vaatii aikuistumaan
ottamaan vastuuta
kirjoittamaan ylioppilaaksi
ja viimeinen kysymys kuuluu:
onko minusta siihen?
tiedänkö tarpeeksi kertoakseni
kuinka syntyvät maanjäristykset,
hirmumyrskyt, syklonituulet valtamerien yllä
enemmän minä tiedän
siitä miten hyvältä tuntuu juosta läpi lumimaiseman vain siksi että huvittaa
olla kykenevä pysähtymään milloin tahansa
enemmän kuin ruotsin epäsäännöllisistä verbeistä
tiedän mitä on kun sormet ja varpaat jäätyvät
ja miten hauskaa on jättää järven rantaan viestejä:
elämä on juhla,
vaikka joskus unohdan sen itsekin
ainakin silloin kun näyttää
että ympärillä olevien onnellisuus riippuu siitä
että ympärillä olevien onnellisuus riippuu siitä
mitä kirjaimia papereihin painetaan
(ja salaa minä ajattelen
että maailmassa on tuhat tärkeämpääkin asiaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti