joskus pelkään tekeväni väärin
työntäväni käteni asioihin
jotka eivät minulle kuulu
kun tahdon oppia ymmärtämään mitä on elää
tuntureiden ja vähemmistökielen maassa
minä palan halusta kuulla tarinoita saamelaisista
mutta mitä jos minut kohdatessaan he
katsoisivat kylmästi
tai nauraisivat päin kasvoja
sillä eihän etelän tyttö voi koskaan käsittää –
en minä yritä heidän joukkoonsa sulautua
tahdon olla vain ulkopuolinen tarkkailija,
mutta ei vihollinen – ystävä
sellainen jolle kerrotaan mielellään asioita
että miltä se tuntuu olla yksi muutamasta tuhannesta
mitä on oppia kuoleva kieli heti syntyessään
mutta mitä jos heidän silmissään vain tunkeudun reviirille
jolta kuuluisi pysyä poissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti